”Jokainen meistä kantaa mukanaan jotain siitä, miten meitä on kannettu”

Pihlajalinnan Kauan eläköön elämä -kampanjan videolla soiva Viitasen Piian Kuuletko äitini mua -kappale kuvaa ihmisen koko elämänkaarta ja sukupolvien jatkumoa. Yhtyeen laulaja-lauluntekijä Piia Viitanen toivoo, että laulu antaa ihmisille mahdollisuuden pohtia sitä, mikä vaikutus omalla elämänhistorialla on nykyisyydessä.

Kuuletko äitini mua
Koskaan kiittänyt oonko sua
Yhdeksän kuuta mua kohdussa kannoit
Suojelit ja elämän annoit

Näin alkaa Viitasen Piian kiitoslaulu äidille. Kuuletko äitini mua -kappale soi yhtyeen kolmannella, vuonna 2016 ilmestyneellä Laulumaa-albumilla.

Keväällä 2019 se soi myös Pihlajalinnan Kauan eläköön elämä -kampanjan videolla, jossa kuvataan jalkaleikkauksesta toipuvan tanssijatytön matkaa takaisin tanssin riemuun ja äidin syliin.

Viitasen Piia -yhtyeen laulaja-lauluntekijä Piia Viitanen kertoo kappaleen syntyneen kiitokseksi omalle äidille. Lisäksi hän halusi tarjota kuulijoille mahdollisuuden tutkiskella omaa elämänhistoriaansa.

– Halusin kiittää äitiäni siitä, mitä olen häneltä saanut. Toisaalta halusin pohtia laajemmin sitä, mikä merkitys niillä ensimmäisillä ihmisillä on meidän kaikkien elämässä. Elämän alussa olemme hauraita ja avuttomia ja täysin meitä ympäröivien ihmisten kannettavina. Sen merkityksellisyys voi unohtua, kun ihminen kasvaa ja itsenäistyy, mutta uskon, että asian äärelle on arvokasta palata.

Kuulethan äitini mua
Koskaan kiittänyt oonko sua
Kehdossa keinutit pääni mun uneen
Suojelit ja aina saattelit uneen

Pieniä hetkiä, suuria tunteita

Kuuletko äitini mua -lauluun sisältyvät ihmisen koko elämänkaari ja sukupolvien jatkumo: lapsi kehittyy äitinsä kohdussa ja kasvaa aikuiseksi ihmiseksi, joka saa vuorollaan antaa äidilleen omastaan.

Piia Viitanen kertoo, että hänen laulunsa kumpuavat elämästä ylipäätään, sen kaikista puolista.

– Ammennan siitä ihmeestä, että olen saanut syntyä tällaiseen kauniiseen ja ristiriitaiseen maailmaan. Elämä on se suurin luovuuden lähde. Laulujen tekeminen on minulle tapa hahmottaa omia ajatuksiani elämästä ja tehdä niitä näkyväksi.

viitasenpiia4

Kuuletko äitini mua on myös esimerkki kappaleesta, joka tarkastelee ihmisten välisiä suhteita ja tunteita jotenkin muuten kuin sillä tyypillisimmällä tavalla: romanttisen rakkauden näkökulmasta.

– Parisuhde on yksi tärkeä osa elämää, mutta se ei ole ainoa. Elämä on niin paljon muutakin, ja minulle on luontevaa tarkastella sen kaikkia puolia tasa-arvoisesti. Olen joskus havahtunut settilistoja kootessani siihen, että hetkinen – täällä ei ole yhtään parisuhteesta kertovaa laulua, Viitanen nauraa.

Pieniin tuokiokuviin sisältyy suuria tunteita

Musiikkia koko ikänsä harrastanut Viitanen on koulutukseltaan sosionomi ja ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti. Hän on työskennellyt lastensuojelussa sekä vanhusten ja työttömien parissa.

Päätoimiseksi laulaja-lauluntekijäksi hän päätyi monien vaiheiden kautta ja osittain sattumalta: eräänlainen alkusysäys oli opintoihin kuuluva harjoittelu Kathmandussa vuonna 2008.

Nepalissa säännöstellään sähköä iltaisin, joten Viitanen matkalta itselleen reissukitaran, jotta työpäivien jälkeen olisi enemmän tekemistä. Harjoitteluun lähtiessään hän ei osannut soittaa kitaraa, mutta pian soitin alkoi tuntua kiehtovalta ja omalta.

Ajan myötä musiikista tuli entistä suurempi osa Viitasen arkea. Hän tasapainoili pitkään sosionomin päivätyön ja muusikon uran välillä, kunnes vuonna 2017, kolmen levyn jälkeen, hän teki valinnan ja heittäytyi täysipäiväiseksi laulaja-lauluntekijäksi.

Viitanen pitää omalla kohdallaan hyvänä asiana sitä, että hän on päätynyt muusikon työhön käytännön työssä oppimalla. Teknisessä kehittymisessä ammatillisesta koulutuksesta olisi ollut apua, mutta toisaalta oma ääni lauluntekijänä on löytynyt omaehtoisen tekemisen kautta. Musiikki on Viitaselle luovaa leikkimistä.

– Itseoppineisuuden hyvä puoli on siinä, että uskaltaa kokeilla rohkeasti myös hyvin yksinkertaisia asioita. Joku toinen voisi pitää niitä liian helppoina ratkaisuina, mutta laulujen kannalta ne saattavatkin toimia. Minulta puuttuvat musiikista kaikki sellaiset säännöt, että jokin tekemisen tapa tai ratkaisu olisi väärä.

Viitanen sanoo kadehtivansa ajoittain koulutettujen muusikoiden teknistä osaamista, sillä sen myötä omaa musiikillista maailmaa voisi ilmaista vieläkin laajemmin. Mutta opettelulle on onneksi aikaa loppuelämä.

– Onni on myös upeista muusikoista koostuva bändi, jonka kanssa laulujen maailmaa on mahdollista rakentaa yhdessä.

viitasenpiia5

Viitanen kertoo näkevänsä musiikin visuaalisesti. Viime aikoina hän on ruokkinut luovuuttaan erityisesti kuvataiteiden ääreen hakeutumalla.

– Sävelillä maalaaminen on yllättävän lähellä väreillä maalaamista. Vaikka olenkin usein hyvin tekstiorientoitunut, musiikki ei ole minulle ainoastaan sanoja. Pikemminkin ajattelen, että sävelet ja sanat kulkevat tekemisessäni rinnakkain.

Myös tekstien kirjoittamisen Viitanen näkee kuvittamisena. Hän uskoo, että kuulijan on helppo pysähtyä sellaisiin teksteihin, joissa ollaan pienten havaintojen äärellä. Jos jotakin teemaa käsitellään liian yleisellä tasolla, kuulijan voi olla vaikeaa tarttua siihen. Sen sijaan jopa mitättömän pieniltä tuntuviin tuokiokuviin voi sisältyä yllättäen suuria tunteita, ja ne voivat kuvata elämää ja ihmisyyttä syvästi.

– Minua kiinnostaa se, miten tekstittää niin, ettei sido liikaa. Sillä ei oikeastaan ole kuulijan näkökulmasta väliä, mitä olen halunnut lauluntekijänä sanoa. Haluan ennen kaikkea kirjoittaa sellaisia tekstejä, joihin kuulija saa sijoittaa oman elämänsä – samalla tavalla kuin taideteosta katsoessa.

Äitisuhteen äärellä

Kuulethan äitini mua
Vielä kiittää tahtoisin sua
Mua kannoit vaikka sen tiesit
Kasvan suureksi ja etsin oman tieni
Mua kannoit vaikka sen tiesit
Vielä lähden pois, kun etsin oman tieni

Kuuletko äitini mua ei tarjoa siloteltua kuvaa äitisuhteesta, vaan teksti kuvaa myös monia kipeitä vaiheita, joita lasten ja vanhempien välisiin suhteisiin liittyy.

Yksi näistä on se itsenäistymisen hetki, kun vanhemmat huomaavat, että lapsi on ollut heillä vain lainassa.

– Voin vain kuvitella, minkälaisen kriisin vanhemmat käyvät läpi, kun he joutuvat päästämään omista lapsistaan irti ja hyväksymään sen, että nämä alkavat elää omaa elämäänsä.

viitasenpiia3

Viitanen kertoo esittelevänsä kappaleen keikoillaan usein niin, että se kuvaa ihmissuhdetta, joka on monille se kaikkein tärkein ja samalla mahdollisesti myös kipein.

Lastensuojelun parissa työskennellessään hän oppi, että lapsen haurautta ja avuttomuutta voidaan käyttää myös vääriin tarkoituksiin, mikä voi äärimmillään aiheuttaa syviä traumoja ja haavoja. Jos muistot ovat kipeitä, kiitollisuuden tunnetta voi olla vaikeaa tai jopa mahdotonta tavoittaa.

Kiitollisuutta ei voikaan Viitasen mielestä pakottaa. Pikemminkin hän toivoo, että Kuuletko äitini mua antaa ihmisille mahdollisuuden pohtia sitä, millaiset eväät on saanut elämään ja mikä vaikutus omalla historialla on nykyisyydessä. Näiden kysymysten pohdiskelu auttaa ymmärtämään sitä, kuka oikeastaan on ja mistä oma identiteetti rakentuu.

– Uskon, että meistä jokainen kantaa alusta loppuun mukanaan jotain siitä, miten meitä on kannettu, hyvässä ja pahassa. Minusta tuntuu lohdulliselta ajatella elämää siitä näkökulmasta, että jokainen vanhempi ja sukupolvi on tehnyt parhaansa niillä eväillä, jotka on itse saanut. Me olemme lenkkejä siinä samassa jatkumossa.

Laulun viimeisessä säkeistössä lapsen ja äidin roolit kääntyvät. Tekstin minäpuhuja ei kanna elämänsä ensimmäistä ihmistä ainoastaan sydämessään, vaan hän myös kannattelee äitiään omalla vuorollaan tämän vanhetessa ja muuttuessa jälleen tarvitsevaksi – ei velvollisuuden tunnosta vaan kiitollisuudesta käsin.

Sulta äitini lahjaksi sain
Elämän ja kuoleman lain
Vielä kannan sua niinkuin mua kannoit
Äitini, sä joka elämän annoit
Vielä kannan sua niinkuin mua kannoit
Äitini, sä joka elämän annoit


Viitasen Piia

  • Suomalainen luomufolk-yhtye
  • Jäsenet:
    Piia Viitanen (laulu ja kitara, kappaleiden sanat ja sävellykset)
    Mikko Malmivaara (kitara)
    Matias Tyni (koskettimet)
    Juho Niemelä (basso)
    Oskari Lehtonen (rummut)
    Sarah Palu (harppu ja kantele)
  • Julkaissut kolme levyä:
    Viitasen Piia (2012)
    Uni onnesta (2014)
    Laulumaa (2016)
    Seuraava single Meidän jälkeemme hiljaisuus julkaistaan perjantaina 10.5. Neljäs levy julkaistaan syyskuussa 2019.

Syksyn 2019 keikkakalenteri julkaistaan maanantaina 13.5. osoitteessa viitasenpiia.com.


Teksti: Laura Niemi
Kuvat: Minttu Saarni, viitasenpiia.com