Uniikissa nähdään ihminen kehitysvamman ja autismin takana

Pihlajalinna Erityisasumispalveluiden Uniikki-yksikössä tehostettu palveluasuminen perustuu siihen, että jokaisella olisi oikeus unelmoida sekä elää itsensä näköistä elämää.

Discoa, keilailua, mökkeilyä, yhteisiä kahveja ja lounaita, museokäyntejä… Muun muassa tällaisia asioita kuuluu Pihlajalinnan Erityisasumispalveluiden Uniikki-yksikön asukkaiden arkeen.

Hämeenlinnan Uniikissa asuu 12 asukasta neljässä soluasuntoa muistuttavassa kodissa. Uniikin tehostettu palveluasuminen on tarkoitettu henkilöille, joilla on vakavia käyttäytymisen säätelyn tai elämänhallinnan haasteita. Haasteet voivat johtua esimerkiksi autismikirjon oireyhtymästä tai mielenterveysongelmista. Tyypillisesti asukkaat ovat olleet kehitysvammapsykiatrisissa yksiköissä ennen Uniikkiin muuttoaan.

Uniikissa ei ole tyypillistä päivää: arkea suunnitellaan yksilöllisesti ja joustavasti jokaisen mielialan, keskittymiskyvyn ja jaksamisen mukaan.

Pihlajalinna Erityisasumispalveluiden toimitusjohtaja Miina Laru kertoo, että Uniikissa tehostettu palveluasuminen perustuu asukkaiden osallisuuteen ja siihen, että jokaisella olisi oikeus elää itsensä näköistä ja ihmisarvoista elämää.

– Kehitysvammaista tai mielenterveysongelmista kärsivää ei saa laittaa muottiin niin, että hän saa tehdä vain niitä asioita, jotka ovat ulkoapäin määriteltynä hänelle mahdollisia. Meillä asumisen lähtökohtana on se, mitä kukin haluaa tehdä. Vasta sen jälkeen pohditaan, miten nämä toiveet toteutetaan ihmisen kunto huomioon ottaen, hän sanoo.

Uniikissa halutaan nähdä ihminen kehitysvamman ja autismin takana. Ketään ei pakoteta sopeutumaan olosuhteisiin, joissa tekemistä tai haaveita ja toiveita rajataan ulkopuolelta.

Pieniä suuria unelmia

Siitä ei ole vielä montaa kymmentä vuotta, kun vammaiset asuivat keskuslaitoksissa, jossa he olivat sosiaalisesti eristyksissä ympäröivästä yhteiskunnasta. Kehitys on onneksi edennyt vauhdilla, ja nykyään kehitysvammaisten oikeudet toteutuvat Suomessa verrattaen hyvin.

Valvontaviranomaiset ja lainsäädäntö edellyttävät, että jokaisen kohdalla tehdään itsemääräämisoikeuksien suunnitelma, ja viimeisetkin laitokset on tavoitteena purkaa vuoteen 2020 mennessä.

Uniikki on edelläkävijä siinä, miten kehitysvammaisten ja autisminkirjon henkilöiden osallisuutta edistetään ja miten heitä autetaan omanlaisen elämän rakentamisessa itsesäätelyn vaikeudesta huolimatta. Tämä on mahdollista, kun jokaisella asukkaalla on omaohjaaja, jonka kanssa he voivat harjoitella ja rakentaa luottamusta. Lisäksi joka vuorossa on vähintään kaksi hoitajaa kolmea asukasta kohden.

Käytännössä asukkaiden toiveet voivat olla varsin pieniä.

– Esimerkiksi yksi asukas tekee lumitöitä silloin, kun siltä tuntuu. Toinen taas tykkää siivoamisesta, ja meillä hän saa siivota niin paljon kuin haluaa. Varsinkin aluksi monien asukkaiden kyky haaveilla on vielä heikko, ja näkymät omaan elämään voivat olla kapeita, Laru kertoo.

Joskus pieniltä kuulostavien toiveiden toteuttaminen voi kuitenkin vaatia järjestelyitä, kun ihmisellä on haasteita käyttäytymisen sääntelyn kanssa. Jo paikasta toiseen siirtyminen voi olla vaikeaa. Tämä on otettu huomioon resursoinnissa ja siinä, miten tilat ja ympäristö on suunniteltu ja miten vaikkapa ohjaajien työvuorot suunnitellaan.

Ohjaajien työtehtävät ovatkin hyvin vaihtelevia: esimerkiksi yhden asukkaan kanssa juostaan pihalla hippaa niin, että tilannetta on aina varmistamassa myös toinen ohjaaja.

”Täältä on aina niin kivaa lähteä pois”

Ohjaaja Saija Alanko-Berg on työskennellyt Hämeenlinnan Uniikissa yhden kodin ohjaajana sen avaamisesta saakka. Lisäksi hän vastaa koko asumisyksikön päivätoiminnasta ja vetää sitä kaksi kertaa viikossa muutaman tunnin ajan.

– Viimeksi harjoittelimme makuaisteja, ja joskus käymme laskemassa pulkalla ja erilaisilla retkillä. Päivätoiminnassa voi olla vaikka vain muutaman minuutin, sen verran, kun oma keskittymiskyky kestää, Alanko-Berg kertoo.

Hän on huomannut päivätoiminnassa, miten asukkaat oppivat säätelemään käyttäytymistään ja toimimaan ryhmässä.

– Yhdellä asukkaalla on ollut isoja vaikeuksia keskittyä, ja oli mahtavaa huomata, kun yhdellä kerralla hän jaksoi olla discossa kaksi tuntia.

Uniikin ohjaajat tekevät tiiviisti yhteistyötä asukkaiden vanhempien ja perheiden kanssa. Berg on joka viikko yhteydessä oman asukkaansa äitiin ja vaihtaa kuulumisia sekä kysyy tarvittaessa vinkkejä joidenkin tilanteiden hoitamiseen.

Vuoden kiertoon sisältyy myös useita juhlia ja tapaamisia perheiden kanssa. Talvisin on puurojuhla ja kesäksi on suunnitteilla omaisten päivä, jossa vanhemmat pääsevät jakamaan kokemuksiaan vertaistensa kanssa. Palaverit vanhempien ja lähettävän kunnan sosiaalityöntekijän kesken pidetään puolen vuoden välein.

– Perheiltä on tullut tosi hyvää palautetta, ja jotkut ovat todenneet, että heidän lapsensa pääsy Uniikkiin on ollut lottovoitto. Yhden asukkaan isä sanoi kerran lähtiessään, että on aina niin kivaa lähteä täältä pois, kun voi luottaa, että oma lapsi viihtyy ja saa ansaitsemaansa tukea, Berg sanoo.

Bergin mielestä parasta Uniikissa työskentelyssä on asukkaiden aitous.

– Meillä asuvat eivät esitä mitään ja näyttävät tunteensa rehellisesti. Se pakottaa ohjaajankin olemaan aito ja läsnä.


Uniikki-yksikköön hakeudutaan asukkaaksi oman kunnan kautta. Yksikköön saa tulla tutustumaan! Ota yhteyttä yksikön palvelupäällikkö Johanna Kinnuseen, p. 050 451 3097.