Urheilu- ja rasitusvammat

Rasitusvammoissa voi olla kyse joko harjoitusmäärien lisääntymisestä tai laadullisesta muutoksesta, liian vähäisestä levosta, virheellisestä biomekaniikasta tai näiden yhdistelmästä. Tutkimusten jälkeen päädytään suurimman osan liikkujista kohdalla konservatiiviseen hoitoon. Etsimme rasitusvammaan johtaneet syyt ja opastamme, miten nämä voi jatkossa välttää.

Ensiapu

Oikea ja nopea ensiapu on tärkeää pikaisen paranemisen ja liikuntakyvyn nopean palautumisen kannalta

3 K:n periaate

• kompressio: puristus joustavalla tukisiteellä
• koho: pidä raajaa kohoasennossa
• kylmä: kylmäpussi tai jääpalapussi (kangas ihon ja kylmän väliin) n. 20 min 1-2 tunnin välein

Haavat
• kohoasento
• puhdista haava juoksevan, viileän veden alla
• sulje pienen viiltohaava reunat vastakkain haavateipillä
• peitä haava suojasidoksella
• tarkista, että jäykkäkouristusrokote on voimassa
• hakeudu tarvittaessa lääkäriin
• vuotavat, syvät ja likaiset haavat kuuluvat aina lääkärin hoitoon

Murtumat
Oireet: kipu, turvotus ja mahdollisesti virheasento
Ensiapu:
• puhdas side avovamman päälle
• raajamurtumat tuetaan liikkumattomiksi lastan avulla. Lastan tulee ulottua lähimmän nivelen yli
• järjestä pikainen kuljetus lääkärikeskukseen

Nenäverenvuoto
• potilas istuumaan etukumaraan asentoon
• paina vuotavaa sierainta nenäluuta vasten 10 – 15 minuutin ajan
• jos vuoto ei lakkaa, käänny lääkärin puoleen

Lue lisää:
Lasten ja nuorten urheiluvammat

Kantapään kipu

Kantapäävammat Urheiluklinikka Pihlajalinna

Jalkaterät ovat tyypillisin kontaktipintamme maailmaan. Kehon toispuolisuudet ja yksipuolinen käyttö saavat toisen jalan hoitamaan toisen puolen työt. Jos kehon painopiste on esimerkiksi kovin edessä, joudumme jännittämään jalkapohjan ja pohkeen lihaksia korostuneesti. Liiallinen jännittäminen muuttuu helposti tavaksi liikarasitustilanteiden jälkeen.

Fyysinen kuormitus on yleisin kantapääkivun aiheuttaja. Kipujen taustalla voi olla myös jalan ryhdin muutos, vanha vamma tai kasvukipuja. Jalan tehtävänä on paitsi joustaa, myös toimia lujana vipuvartena liikkeessä. Korostunut pronaatio (eli jalan kääntyminen lintallaan) aiheuttaa jalkapohjan kudosten jatkuvaa venyttämistä ja altistaa kudosvaurioille. Liian vähäinen pronaatio, eli jalkaterän jäykkyys taas altistaa luiset rakenteet liialliselle rasitukselle.

Kivun lähde voi löytyä jopa takareidestä

Kantapääkipujen ennaltaehkäisyssä olisi tärkeä löytää tasapaino jalkaterän joustavuuden ja lujuuden välillä. Jos esimerkiksi aamuisin, tai päivällä istuskelun jälkeen, liikkeelle lähtiessä tuntuu jalkapohjissa kireyttä tai repivää tunnetta, on ongelmaan syytä tarttua.
Ihmisen kehon voimansiirto on hyvin ketjuutunutta. Siksi kantapääkipuja ennaltaehkäistessä pitää huomioida lihastoiminta vähintään lonkkaan asti. Ylitiukka takareisi aiheuttaa kireyttä myös pohkeessa, joka taas kohtaa jalkapohjan rakenteet kantapäässä. Pohkeen ja takareiden venyttelyllä voi vähentää painetta kantapäässä, mutta pitemmän päälle on hyvä tehdä muutakin liikkuvuuden parantamiseksi.

varpaat-urheiluklinikka-pihlajalinna

Ennaltaehkäise paljasjaloin, testaa itse

Jalkapohjan hieronta pallolla tai muilla jalkapohjalle kehitetyillä hierontalaitteilla on mainiota yleishoitoa. Jalkaterän käyttö monipuolisella alustalla ilman kengän tukea kehittää jalan kykyä joustaa ja jännittyä oikeilla hetkillä. Vaihteleva ärsyke on erinomaista ehkäisyä kantapääkivuille.
Jalkapohjan lihasten ja kalvojen toimiminen yhtenä isona paakkuna altistaa kantapään kiinnitysalueen kipeytymiselle. Voit testata tämän helposti itse. Kokeile liikuttaa isovarvasta ja pikkuvarvasta aktiivisesti erillään kolmesta keskimmäisestä varpaasta. Kokeile myös harittaa varpaita sekä taita suorina alaspäin sen sijaan, että vain kipristät niitä koukkuun. Mikäli nämä temput eivät onnistu, on kyse jalkaterän lihaksiston yhteen liimaantuneisuudesta tai jalan motoriikan heikkoudesta.

Tuki ennaltaehkäisyn keinona

Kantapääkipujen ilmaantuessa uudenlaisen tai lisääntyneen rasituksen jälkeen, olisi hyvä antaa jalan sopeutua kuormitukseen aloitettua rauhallisemmassa tahdissa. Teippaukset ja erilaiset apuvälineet auttavat keventämään kuormitusta antaen jalalle paremman mahdollisuuden sopeutua uuteen rasitustasoon. Mikäli jalassa on rakenteellisia poikkeamia, olkoon sitten synnynnäisiä tai ’hankittuja’, voidaan niiden vaikusta erilaisten oireiden syntymiseen estää yksilöllisesti suunnitelluilla apuvälineillä, kuten tukipohjallisilla.

Paljon kantapään iskutusta aiheuttavassa liikunnassa tulee huomioida iskunvaimennus jalkineilla tai geelipehmikkeillä. Tämä tulisi huomioida erityisesti, jos siirrytään harjoittelemaan aikaisempaa kovemmilla alustoilla.

Ärtyessään kantapään toipuminen paljon painoa kantavana rakenteena vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä.

Liike oikealle radalle - päästä varpaisiin

Kantapääoireissa koko liikeketjun hallinta päästä varpaisiin pitää huomioida. Avun saa parhaiten alaraajoihin erikoistuneelta fysioterapeutilta.
Kylmähoidolla voidaan laannuttaa ärsytystilaa ja toisaalta lievittää turvotusta kudoksissa. Kipuilun pitkittyessä tai jatkuvasti uusiutuessa olisi viimeistään syytä kääntyä ammattilaisen puoleen.

urheiluklinikka-juoksija-pihlajalinna

Kantapään kipujen tutkiminen

Etsittäessä syytä kantapään kipuun, aloitetaan tutkimalla kävelyä paljain jaloin. Esiintyykö ontumista? Jakautuuko kuormitus tasaisesti? Rullaako askel luontevasti? Samalla tutkitaan myös nilkan ja jalkaterän ryhti, huomioidaan mahdolliset kovettumat, haavaumat, turvotukset sekä lihastoiminnan epätasapainot.

Tutkimuksessa huomioidaan myös jalkaterän nivelten liikelaajuudet ja nivelsiteiden mahdollinen myötääminen. Kaikkein kipein kohta etsitään painellen. Painelututkimuksella kartoitetaan myös jalkaterän alueen tunto, jonka alueellinen aleneminen voi viitata kivun olevan hermoperäistä.

Mahdollisia diagnooseja

Ennen lääkärin vastaanotolle hakeutumista kannattaa muistella, onko kipeä jalka joutunut onnettomuuteen? Voiko kivun syynä olla putoaminen?

Kivun syynä voi olla myös kasvanut rasitus tai väärä asento. Kantaluu on toiseksi yleisin paikka jalkaterän rasitusmurtumille. Nivelreuma ja muut tulehdukselliset nivelsairaudet voivat aiheuttaa jänneongelmia ja jänteiden kiinnityskohtien kiputiloja.

varpaat-urheiluklinikka-pihlajalinna

Plantaarifaskiitti, kantakalvon tulehdus

Plantaarifaskiitti eli jalkapohjan jännekalvon rasitus- tai rappeumatila on yleinen ja hieman romukoppamainen diagnoosi kaikelle kantapään alueella tuntuvalle kivulle. Plantaarifaskian kanssa samalle alueelle kantaluun etuosassa kiinnittyvät jalkapohjan vahvat lihakset, joiden kireys, heikkous tai ylikuormitus altistavat alueen kipuilulle.

Mikäli plantaarifaskiitti-diagnoosin sekä hoito-ohjeet saanut liikkuja ei pääse oireistaan muutamassa kuukaudessa hoidosta huolimatta, kannattaa hakeutua jalkaterävaivoihin erikoistuneen fysioterapeutin tai lääkärin vastaanotolle.

Severin tauti

Kasvuikäisillä Severin tautina tunnettu kantaluun jänteiden kiinnityspisteiden kiputila on yleinen kantapäävaiva. Lihasten ja jänteiden kiinnittymiskohtien eläessä vielä kasvuvaihetta ovat lihakset ja jänteet suhteessa luutumisaluetta vahvempia. Tämä epäsuhta aiheuttaa rasituksessa kasvualueelle kipua sekä kosketusarkuutta.

Vaivasta kärsivillä kantapäätä särkee rasituksen jälkeen. Myös kantaluun takaosassa voi olla kosketusarkuutta.
Kipuun auttavat lepo, fysioterapia sekä asianmukaisesti vaimennetut jalkineet. Fysioterapeutin on hyvä tarkistaa mahdolliset jalan virheasennot.

Kantapään kuvantaminen

Jalkaterästä seisten otettu röntgentutkimus on perustutkimus, joka kannattaa ottaa, kun kantapään alueen kipu on pitkittynyttä tai erityisen voimakasta. Itse diagnoosi ei aina röntgenkuvasta selviä, mutta voi paljastaa jalkaterän rakenteeseen liittyviä, kivulle altistavia tekijöitä.

Ultraäänitutkimukset eivät yleensä tarjoa tarpeellista tietoa kantapään kipujen selvittelyyn. Sen sijaan magneettikuvaus on jo lähes perustutkimus urheilijan kantapääkivun syitä etsittäessä.

Lue lisää

Kyynärvammat ja -vaivat

Kyynärpäävammat Urheiluklinikka Pihlajalinna

Kyynärnivel sekä koukistuu, ojentuu että kiertyy. Sen vuoksi nivelen rakenne onkin monimuotoinen ja mahdolliset vammatyypit myös moninaiset. Kyynärseudun vääntövammat ja murtumat ovat urheilijoilla melko yleisiä. Murtumat liittyvät useimmiten kaatumisiin mutta eriasteisia vääntövammoja tulee mm. kontaktilajeissa.

Vääntövammojen ohessa voi urheilija saada myös nivelsidevammoja, jotka aiheuttavat heikentävät nivelen tukevuutta ja aiheuttavat jopa sijoiltaanmenoja.

Osa murtumista parantuu muutaman viikon levolla, toiset vaativat pahimmillaan osaavan leikkaushoidon lisäksi myös pitkäkestoisen kuntoutuksen. Tyypillistä kyynärvammoille on nivelen jäykistymistaipumus, joka voidaan ennaltaehkäistä ammattilaisen ohjauksessa.

Näistä syistä erityisesti kyynärvammoissa asiantuntevan lääkärin arvio ja opastusjatkohoitoon ovat erityisen tärkeitä.

Kyynärvammojen hoito

  • Kyynärvammoihin erikoistuneen lääkärin arvio
  • Tarvittaessa röntgen- tai magneettikuvaus
  • Hoitosuunnitelma
  • Tarvittaessa kipsaus, sidos tai leikkaus
  • Fysioterapeutin arvio, ohjeet ja hoito
  • Seurantakäynnit ja mahdolliset kontrollikuvat

Lue lisää:
Tenniskyynärpää
Golfkyynärpää

Lasten ja nuorten urheiluvammat

Lasten ja nuorten liikkuessa sattuu ja tapahtuu herkästi. Lapsille, joiden kasvuspurtti ei ole vielä alkanut, tapahtuu onneksi harvoin vakavia tapaturmia. Yleisiä vammoja ovat nilkan ja polven nyrjähdykset sekä pienet lihasrevähdykset, jotka hoituvat usein nopealla ensiavulla.

Välillä sattuu kuitenkin isompi kolhu. Jos kipeässä kohdassa on turvotusta ja tavanomaisesta poikkeavaa kipua tai jos raajassa virheasento, kannattaa lähteä lääkärin tutkittavaksi. Meillä Pihlajalinnassa päivystys on auki vuoden jokaisena päivänä ja urheiluklinikka jokaisena arkipäivänä.

Jos lapsella on nopean kasvun aika, hänen jänteensä ovat kovilla ja altistuvat revähdyksille. Paljon urheilevalle voi tulla myös jänteen rasitustiloja polven etuosaan ja kantapään alueelle, mutta myös rasitusmurtumia. Oireena on kipu, joka tuntuu suorituksen aikana ja pari päivää sen jälkeen. Kipu myös palaa takaisin rasituksessa. Hoitokeinona on pitkä lepo, liikeratojen virheiden korjaaminen ja joskus myös leikkaus.

Kasvuspurtin jälkeen nuorten vammat alkavat olla jo samankaltaisia kuin aikuisilla. Esimerkiksi polven ristisiteen repeämät yleistyvät.

Lasten ja nuorten urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa. Vammoja vähentää huolellinen lämmittely ja hyvä koordinaatio. Teemme yhteistyötä urheiluseurojen kanssa kouluttamalla valmentajia ja joukkueenjohtajia urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn.

Lue lisää:

Lonkkavammat

Lonkkavaiva Urheiluklinikka Pihlajalinna

Lonkan nivelperäinen kipu tuntuu yleisimmin syvällä nivusessa tai pakarassa. Alkuvaiheessa kipu ilmenee rasituksessa ja kiertoliikkeissä. Samalla lonkassa voi tuntua napsumista tai rahinaa.

Nivelen kivuliaisuus johtaa usein ontuvaan kävelyrytmiin, joka saa kivun leviämään lonkan ulkosivulle, pakaraan, reiteen ja aina polveen saakka. Lonkkanivelperäinen kipu ei yleensä säteile säären puolivälin alapuolelle.

Usein kivun alkamisen yhteydessä lonkasta on alkanut tuntua uudenlaista napsumista tai rahinaa, joka on epämiellyttävää ja ajoittain kivuliasta. Kivuton napsuminen tai ääni lonkasta ei ole poikkeavaa, eikä edellytä jatkotutkimuksia.

Lonkkavaivojen tutkiminen

Mikäli lääkärin perustutkimus vastaanotolla ei tarjoa vastausta ongelmaan, otetaan lantiosta ja oireisesta lonkasta röntgenkuva. Röntgenkuva antaa magneettikuvaa parempaa tietoa luisesta rakenteesta.

Tarvittaessa tutkimusta jatketaan magneettikuvauksella, johon voidaan liittää myös tehosteaine. Tehosteainetta käytettäessä esimerkiksi nivelpinnan vauriot voidaan selvittää tarkemmin.

Ahdas, mutta oireeton

Lonkan rakenteen poikkeamat ovat periytyviä ominaisuuksia, mutta etenkin kasvuiän harrastukset ja liikunta voivat vaikuttaa siihen, millaiseksi lonkkanivel muodostuu. Erityisesti ahdaslonkkaan sopiva luinen rakenne löytyy noin 30 prosentilla suomalaisista. Kaikille ei kuitenkaan tule nuorella iällä alkavaa nivelrikkoa eikä lonkkanivelen ongelmia.

Oireettomien urheilijoiden lonkan magneettikuvauksissa on todettu, että ahdaslonkkaoireyhtymän kriteerit täyttävä luinen rakenne on 50 prosentilla oireettomista urheilijoista. Lonkkamaljan rustoisen reunuksen repeämään sopivia kuvauslöydöksiä on todettu jopa 70 prosentilla. Tämän vuoksi pelkkä magneettikuvauksessa nähty löydös ei ole aihe leikkaushoitoon.

Lonkkanivelen rakenteelliset ongelmat

Kuten luonnossa moni asia, myös lonkkanivelen rakenne on liukumo eri ääripäiden välillä. Toisessa ääripäässä on lonkan sijoiltaan meno ja liian matala lonkkamalja – toisessa ahdaslonkka-oireyhtymä.
Lonkkanivelen rakenteen aiheuttamista ongelmista on ollut tietoa jo Hippokrateen (460 – 377 eaa.) kirjoituksista saakka. Synnynnäistä lonkkanivelen sijoiltaan menoa on hoidettu jo 1800-luvun puolivälistä lähtien lastalla, jonka periaate on yhä tänä päivänä käytössä vastasyntyneillä.

Myös ahdaslonkka-oireyhtymän perusperiaatteet ovat olleet kirjallisuudessa esillä jo viime vuosisadan alkupuolelta lähtien. Kuitenkin vasta 1990-luvun loppupuolella saksalainen professori Reinhold Ganz ryhmineen esitteli teorian siitä, millä tavalla erilaiset lonkkanivelen rakenteet altistavat nivelrikolle. Suurimman huomion saavutti teoria ahdaslonkka-oireyhtymästä.

Matala lonkkamalja

Matala lonkkamalja ei tarjoa riittävää tukea reisiluun pallomaiselle päälle, jolloin kuorma kohdistuu pienelle alueelle nivelrustoa. Myös ”tiivisteeksi” tarkoitettu lonkkanivelen rustoinen reunus joutuu kantamaan mekaanista kuormaa ja kehittyy kasvun aikana normaalia suuremmaksi. Koska tiivistereunusta ei ole tarkoitettu kantamaan kuormaa, vaurioituu se vuosien myötä. Ilmeisesti kipu liittyykin rustoisen reunuksen repeämään.

Ahdaslonkka-oireyhtymä

Ahdaslonkka-oireyhtymä (femoro-acetabular impingement, FAI) voidaan jakaa joko reisiluun pään tai lonkkamaljan ongelmaksi. Yleisimmin ahdaslonkkaoireyhtymässä rakenteellista poikkeavuutta on näiden yhdistelmänä molemmin puolin. Lonkkamalja voi olla liian syvä, tai sen reunassa voi olla luinen kyhmy, joka rajoittaa lonkkanivelen liikettä.

Reisiluun puolella ahdaslonkka-oireyhtymä tarkoittaa luista harjannetta, joka ”katkaisee” pallon kaaren. Toimiakseen normaalisti reisiluun pään pitäisi olla pallomainen ja jatkua pallon kaaren mukaisesti kapeaksi reisiluun kaulaksi. Mikäli pallon ja kaulan välillä on luinen kyhmy tai harjanne, ahtauttaa tämä lonkkaniveltä etenkin koukistus- ja sisäkiertoliikkeessä painamalla lonkkamaljan reunaan.

Ruston vauriosta nivelrikoksi

Toistuvan kontaktin yhteydessä lonkkamaljan reunalla oleva rustoinen rengas (tiiviste) vaurioituu ja repeää. Samassa yhteydessä luinen kyhmy painaa myös lonkkanivelen lasirustoa (kantava rustopinta nivelessä) aiheuttaen tyypillisimmillään lasiruston irtoamisen luisesta pohjastaan. Tämä aiheuttaa nivelruston vaurion, joka vähitellen etenee lonkkanivelen nivelrikoksi.

Nivelrikolle ei ole parantavaa hoitoa ja pitkälle edenneen nivelrikon ainoa leikkaushoito on tekonivelleikkaus. Nykyään kuitenkin toivotaan, että nivelrikon etenemistä tekonivelleikkausta vaativaan vaiheeseen voitaisiin hidastaa oikea-aikaisella luisen rakenteen korjaamisella (ns. niveltä säästävä kirurgia).

Urheiluklinikka Pihlajalinna jalkavamma

Lonkkavaivojen hoito

Lonkkavaivojen hoitona on tehokas suunnitelmallinen fysioterapia tai viime kädessä leikkaushoito. Vaivasta riippuen leikkaus tehdään joko avoleikkauksena tai tähystysleikkauksena. Tähystysleikkaukseen päädytään useimmiten silloin, kun potilas kärsii ahdaslonkka-oireyhtymän aiheuttamasta lonkkakivusta, jota ei saada kuriin muun hoidon avulla.

Lonkan tähystysleikkauksen jälkeen potilas pystyy yleensä palaamaan takaisin entisiin aktiviteetteihinsa.

Lonkan tähystysleikkaus

Mitä lonkan tähystysleikkauksessa tapahtuu?

Koska lonkkanivel on tiivis pallo-kuppi-nivel, tarvitaan niveleen pääsemiseksi alaraajaan veto, jolla kupin ja pallon väliin saadaan tila työskentelyä varten. Polvesta ja olkapäästä poiketen lonkkanivel sijaitsee syvällä voimakkaiden lihasten ja nivelsiteiden sisällä. Lisäksi alaraajaan menevät verisuonet ja hermot kulkevat lonkkanivelen läheisyydessä. Tämän takia lonkka voidaan tähystää vain tiettyjen sisäänkäyntien kautta.

Tähystyksestä potilas saa muistoksi kahdesta neljään noin 1 – 2 cm mittaista haavaa lonkan ympärille. Vaikka iholle ei tehdä kuin muutama pieni haava, tehdään nivelessä avoleikkausta vastaava toimenpide. Tähystyksessä ylimääräinen luu poistetaan ja revennyt rustoinen rengas kiinnitetään. Mahdollista rustovauriota pyritään samalla korjaamaan.

Pelkän ns. puhdistusleikkauksen hyötyjen oletetaan olevan vähäisiä ja lyhytaikaisia. Leikkaustekniikoita vertaileva tutkimus on kuitenkin vasta menossa ja lyhyen aikavälin tuloksia odotetaan noin viiden vuoden kuluttua (tilanne 12/2017).

Tähystysleikkauksesta toipuminen

Toipumisaika lonkan tähystysleikkauksesta on pidempi kuin yleisimmistä niveltähystyksistä. Työkyvyttömyysaika on yleensä noin 4 – 6 viikkoa, jonka jälkeen pääsääntöisesti pääsee palaamaan takaisin työelämään. Kontaktilajien osalta harrastuskielto on 3 kuukautta reisiluun kaulan murtumariskin minimoimiseksi.

Aktiivinen kuntouttaminen alkaa lähes välittömästi leikkauksen jälkeen omatoimisilla harjoitteilla kuormaa ja vaativuutta vähitellen nostaen. Ammattiurheilijat palloilulajeissa palavat peleihin yleensä noin puolen vuoden kuluttua leikkauksesta. Täydelliseen toipumiseen vierähtää kuitenkin vuoden verran aikaa.

Lonkkavaivojen hoito fysioterapian avulla

Hoidossa keskeistä ovat lonkan ja lantion lihastasapainon, sekä kävely- ja juoksurytmin palauttaminen alaraajan fysioterapeutin ohjauksessa. Yleensä fysioterapia aloitetaan ennen leikkaushoitoa, vaikka leikkaus olisikin todettu jo tarpeelliseksi.

Lonkkamaljan asennon korjaus

Vajaakatteisen lonkkamaljan (dysplasia) leikkaushoito on lonkkamaljan asennonkorjausleikkaus (periacetabulaarinen osteotomia). Leikkaus suoritetaan aina avoleikkauksena, jossa lonkkamalja irrotetaan lantioluusta, käännetään edullisempaan asentoon ja kiinnitetään tyypillisesti kahdella ruuvilla.
Leikkauksen jälkeen toipilas tarvitsee liikkuakseen kaksi kyynärsauvaa ensimmäisten kuukausien ajan. Jalalle voi kivun salliessa laittaa puolet painosta, eli seisoessa painon pitää jakautua molemmille jaloille. Leikatulla jalalla ei saa ponnistaa. Sairasloma-aika on yleensä noin 3 kuukautta. Lopullinen tulos on todettavissa aikaisintaan vuoden kuluttua leikkauksesta.

Suurimmalle osalle potilaista ei tarvita lisäleikkauksia, mutta noin 40 prosentilla rustoisen reunuksen repeämä aiheuttaa kipua vielä leikkauksen jälkeen. Tällöin tehdään vielä lonkkanivelen tähystysleikkaus, jossa vaurio korjataan. Lonkkamaljan asennon korjaaminen on iso toimenpide, johon liittyy myös riskejä.

Lue lisää

Nilkan ja jalkaterän vammat

Urheiluklinikka Pihlajalinna

Nilkkavamma on yksi urheilijan ja liikkujan tavallisimpia syitä hakeutua päivystykseen. Suurin osa nilkan vammoista on venähdyksiksi luokiteltavia osittaisia nivelsidevaurioita. Nilkkavammat on kuitenkin tutkittava huolellisesti, sillä nilkan vääntyessä voi syntyä myös jännevaurioita tai luiden murtumia.

Vamman laajuutta voidaan selvittää röntgen- ja magneettikuvauksella. Röntgenkuvausta käytetään murtumien toteamiseen. Nilkan vammoissa kuvaus tulisi aina tehdä seisten. Magneettikuvauksessa nähdään nivelsidevamman vakavuus ja mahdolliset liitännäisvammat, kuten rustovauriot ja jännevammat.

Nilkan venähdyksen hoitona käytetään yleensä nilkan tukemista muutamien viikon ajan. Jos fysioterapia aloitetaan pian vamman tapahtumisen jälkeen, toipuminen nopeutuu. Nilkkavammat eivät kuitenkaan aina parane, vaan niihin voi jäädä rasituskipua ja nyrjähtelytaipumusta, joka voi vaatia leikkaushoitoa.

Vammat vaativatkin huolellista seurantaa ja erityisesti silloin, kun potilas on aktiivinen, urheilee tai harrastaa liikuntaa. Mikäli vammaan liittyy luunmurtuma, jota ei voi hoitaa kipsillä, lujitetaan nilkka leikkauksessa ruuveilla. Nilkkavammasta toipuminen kestää vamman luonteesta riippuen kolmesta viikosta noin kolmeen kuukauteen.

Jalkaterän murtumat ja sijoiltaanmenot

Useimmiten kipujen syy on jalkaterän asennossa ja toiminnassa. Kivun taustalla voi olla myös jalkaterän pienten luiden ja nivelten murtumia sekä sijoiltaanmenoja, jotka jäävät helposti diagnosoimatta ja hoitamatta.

Jalkaterän ongelmien kanssa ei kannata jäädä odottamaan, sillä hyvä alkuvaiheenhoito takaa parhaimman lopputuloksen. Jalkaterästä otetaan yleensä röntgenkuva, minkä avulla löydetään suurin osa alueen vammoista. Tarvittaessa on mahdollista tehdä magneetti- tai tietokonetomografiakuvaus, joiden avulla murtumat ja sijoiltaanmenot näkyvät tarkasti.

Mikäli murtuma tai sijoiltaanmeno näkyy röntgenkuvassa ja siinä on merkittävä siirtymä, on vamma lähes poikkeuksetta niin vaikea, että se vaatii leikkauksen. Leikkauksesta pääsee yleensä samana päivänä kotiin, mutta toipumisaika vie aikaa. Aika, jolloin jalkaterän päälle ei saa astua täydellä painolla, kestää helposti kaksikin kuukautta.

Fysioterapia aloitetaan muutaman viikon kuluttua leikkauksesta ja sitä jatketaan, kunnes askellus on palautunut normaalisti.

Nilkan ja jalkaterän vammat Urheiluklinikka

Akillesjänteen sairaudet ja vammat

Akillesjänteen sairaudet ja vammat ovat tyypillisesti aktiiviliikkujien, erityisesti pitkänmatkanjuoksijoiden, ongelmia. Tyypillisimpiä oireita ovat nilkan takana tuntuva kipu, turvotus ja punoitus. Oireet ovat niin selviä, että ne on usein itse helppo yhdistää akillesjänteeseen.

Jänne kuvataan tarvittaessa magneettikuvauksella, jonka avulla selviää tarkasti ongelman syy ja sijainti. Akillesjänteen sairauksien ja vammojen taustalla on puhdas rasitustila, kantaluun malli tai näiden yhdistelmä. Rasitustilojen hoito kestää aina useita kuukausia. Hoito on aina aktiivista yhteistyötä fysioterapeutin kanssa. Kipuun puututaan kylmähoidolla ja tulehduskipulääkkeillä.

Jos ongelman syynä on kantaluun malli, akillesjänne kuormittuu ja paksuuntuu, mikä puolestaan ärsyttää jännettä lisää. Myös näissä tapauksissa kuntoutus on tärkeää ja toipuminen vie aikaa. Joskus merkittävä apu saadaan leikkaushoidosta, jossa akillesjänne puhdistetaan ja kantaluun akillesjännettä hankaava kulma pyöristetään. Leikkauksen jälkeen pääsee samana päivänä kotiin. Jalalle saa yleensä heti varata ja kuntoutus aloitetaan leikkaushaavojen parannuttua 2–3 viikon kuluttua leikkauksesta.

Akillesjänteen repeämä

Akillesjänteen repeämä on aina helppo huomata. Repeämä syntyy yleensä hypyn tai iskun yhteydessä, jolloin nilkasta kuuluu naksahdus tai pamahdus ja pohkeessa tuntuu siltä, kuin joku potkaisisi siihen. Tyypillinen tilanne on esimerkiksi sulkapallo- tai lentopallopeli, jota edeltää vähäinen lämmittely.

Revetessään akillesjänne katkeaa yleensä kokonaan. Toipumisessa tärkeintä on nopea hoitoon hakeutuminen, jotta akillesjänteen päät saadaan yhdistettyä. Repeämä voidaan hoitaa joko kipsin tai leikkauksen avulla. Leikkaukseen päädytään silloin, jos jänteen päitä ei saada sulkeisesti palautettua hyvään kontaktiin, ja potilaalla ei ole merkittäviä riskitekijöitä, esim. tupakointi ja diabetes.

Leikkaus edellyttää esimerkiksi sitä, että leikkausalueen iho on erittäin hyvässä kunnossa leikkaushaavan tulehdusten välttämiseksi. Leikkauksen jälkeen jalkaan asetetaan lasta tai avattava kipsi.Leikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa olennaista välttää pohkeen ja muiden tukilihasten heikkeneminen. Kipsi tai lasta poistetaan jalasta kahden viikon kuluttua hoidon aloittamisesta.

Onnistuneen kuntoutuksen jälkeen liikkumaan voi päästä neljä kuukautta repeämän jälkeen. Toipuminen voi kestää puolikin vuotta. Akillesjänteestä ei tule entisen veroista, mutta kunto- ja aktiiviliikkujaa vamma ei välttämättä rajoita merkittävällä tavalla. Kilpaurheilija ei palaa samalle tasolle, mutta heille akillesjänteen repeämiä tapahtuu harvoin hyvän lihaskunnon ja verryttelytottumusten vuoksi.

Lue lisää

Olkapään ja solisluun vammat

kiertäjäkalvosin-pihlajalinna-urheiluklinikka

Terve olkanivel on elimistön liikkuvin nivel. Nivelen rakenne selittää liikkuvuuden. Olkanivelessä ei ole luista kuppia, kuten lonkassa, vaan kupin muodostaa rustorengas. Toiminnallisesti olkaluun pitää kupissaan kiertäjäkalvosin.

Olkapää on anatomiansa vuoksi vammaherkkä. Urheilussa ja liikunnassa sekä esim. kaatumisen yhteydessä olkapäähän kohdistuu valtavia voimia. Tyypillisiä vammoja ovat olkapään sijoiltaanmeno, eriasteiset kiertäjäkalvosimen repeämät sekä solisluun murtumat ja solisluun pään sijoiltaanmenot.

Onnettomuuksia yleisempiä ovat olkapään rasitusvammat. Tyypillinen lajikohtainen rasitusvamma kohtaa mm. uimarin olkapäätä, joka joutuu tuhansia toistojen kohteeksi.

Olkapäävammojen ennaltaehkäisy

Olkapäävammojen ennaltaehkäisyssä pyritään siihen, että olkapään liike on mahdollisimman optimaalinen. Tällöin nivel kestää toistuvaa rasitusta. Vahva tukilihaksisto auttaa olkapäätä vamman uhatessa eikä esim. supraspinatusjänne repeä niin helposti.

Olkapäävammojen ehkäisy perustuu yksilöllisesti ohjattuihin harjoitteisiin, joissa keskeisiä periaatteita ovat:

Olkapään normaali liikkuvuus
Olkapään tulee liikkua normaalisti, mutta ylivenyttämistä tulee varoa. Tyypillisesti olkapään takaosa on taipuvainen kireyteen, tällöin ongelmana on nk. takakapselin kireys. Olkapään nuppi ei pääse omalle paikalleen, vaan on liiaksi edessä suhteessa kuppiin. Ongelma altistaa kiertäjäkalvosimen etuosan hankaukselle ja on tyypillinen supraspinatuksen (kättä ylös nostava lihas) ärsytyksen aiheuttaja.

Jos olkanivelessä on taipumusta yliliikkuvuuteen, on se yleensä rakenteellisesti löysä eteenpäin. Tällöin ohjelmaa laadittaessa tulee olla varovainen esim. rintalihasvenytysten kanssa, ettei provosoi yliliikkuvuutta. Nuorilla urheilijoilla ja varsinkin tytöillä yliliikkuvuus on yleinen ongelma, johon tulee kiinnittää huomiota

Olkapään lihaksiston tasapaino
Olkapään lihaksisto jaetaan
a) niveltä tukeviin lihaksiin (kiertäjäkalvosin)
b) niveltä liikuttaviin lihaksiin (mm. rintalihas eli pectoralis, olkalihas eli deltoideus).
Jos voimaharjoittelu kohdistuu liiaksi isoihin, niveltä liikuttaviin lihaksiin, kehittyvät ne suhteettoman vahvoiksi niveltä tukeviin lihaksiin nähden. Tämä epäsuhta altistaa rasitusoireille.

uinti-pihlajalinna-urheiluklinikka

Olkapäävammojen omahoito

1. Tulehduksen ja kivun rauhoittaminen
Olkapään kiputilanteessa, tulee aluksi keskittyä mahdollisen tulehduksen rauhoittaminen lääkityksellä ja kylmähoidolla. Olkapäätä ei ilman selkeää syytä kannata siirtää täyteen lepoon, vaan käyttää kivun sallimissa rajoissa. Olkapäähän ei saa kuitenkaan jäädä pidempiaikaista särkyä tai kipua.

2. Olkapään liikkuvuudesta huolehtiminen
Jos olkapäässä on todettu rakenteellinen vamma esim. sijoiltaanmeno tai jännerepeämä, tulee noudattaa lääkärin antamia ohjeita liikuttamisen suhteen.

Jos mitään selvää estettä ei ole, on olkapään liikerataa hyvä palauttaa kivun sallimissa rajoissa. Liikuttelun voi aloittaa avustetusti toisen käden tai kepin avulla. Tällä estetään olkapään nivelkapselin kiristymistä, joka ääritapauksessa voi altistaa ns. jäätyneen olkapään kehittymiseen.

3. Kiertäjäkalvosimen aktivointi
Kiertäjäkalvosimeen kuuluu neljä pienehköä lihasta (supraspinatus, infraspinatus, subscapularis ja teres minor). Näiden lihasten harjoittelu on tärkeää niin ennaltaehkäistessä kuin vammasta palautuessakin. Määrä ja ei korvaa laatua. Hyvin yleinen ongelma on liian kireällä kuminauhalla, liian laajalla liikeradalla ja liian suurilla toistoilla tehdyt harjoitukset.

Yleisimmin harjoittelu aloitetaan isometrisistä harjoitteista, joissa kättä painetaan eri suuntiin esimerkiksi seinää vasten.
Esimerkkiharjoitus:
- 5-10 toistoa jokaiseen suuntaan
- 3 sekunnin pito/jännitys
- Suunnat: loitonnus, ulkokierto, sisäkierto
Nämä harjoitteet ovat turvallisia, olipa kyseessä sitten olkapään sijoiltaanmeno tai kiertäjäkalvosimen repeämä. Kuminauhaharjoitteisiin kannattaa edetä fysioterapeutin opastuksessa.

4. Omaharjoittelussa eteneminen
Jatkossa olkapään harjoittelussa tulee huomioida:

Lapaluun harjoittaminen
Lapaluu liittyy oleellisesti olkapään toimintaan ja siihen kiinnittyy useita lihaksia. Lapaluun tulee tarjota hyvä tuki olkanivelen liikkeille, mutta yhtä aikaa liikkua synkronoidusti olkanivelen kanssa käden nostoliikkeissä.

Voimaharjoittelua maltilla, asteittain edeten
Voimaharjoitteluun kannattaa edetä, kun olkapään liikerata alkaa normalisoitua, kiertäjäkalvosin on riittävän vahva ja lapaluu toimii. Liian aikaisin aloitettu harjoittelu tai huonot liikevalinnat kipeyttävät olkapään helposti.

Heittoihin ja lyönteihin asteittan
Jos kyseessä on heittolajin tai esim. tenniksen pelaaja, niin heitto- tai lyöntiharjoittelu tulee aloittaa asteittain helpommista suorituksista, pienistä toistomääristä ja tehoista.

Lue lisää

olkapää-pihlajalinna-urheiluklinikka

Olkanivelen sijoiltaanmeno tai vaurioituminen ja rustorenkaan repeämät

Olkanivel voi mennä sijoiltaan tai vaurioitua esimerkiksi rajun kaatumisen tai törmäämisen seurauksena. Olkanivelen sijoiltaan menoja tapahtuukin usein urheilussa. Yleisimmin nivel putoaa alas eteen. Olkanivelen liikuttelu aristaa eikä olkavarren nostaminen onnistu. Kädessä saattaa tuntua puutumista tai pistelyä varsinkin sijoiltaanmenon hetkellä.

Lievätkin vammat aiheuttavat usein ongelmia, sillä olkanivelessä nivelsiteillä ja jänteillä on erityisen tärkeä tehtävä.

Olkanivelen asiantuntijahoito

Sijoiltaan mennyt olkanivel tulee asettaa paikoilleen mahdollisimman pian vamman jälkeen. Olkanivelen sijoiltaan meno vahingoittaa myös nivelsiteitä, jonka lisäksi vaurioita voi olla myös hermoissa ja verisuonissa. Olkanivel asetetaan paikoilleen joko nukutuksessa tai vahvan kipulääkityksen avulla. Toimenpiteen jälkeen pääsee muutamassa tunnissa kotiin.

Jos olkanivel on mennyt sijoiltaan ensimmäisen kerran, hoito jatkuu pitämällä kättä kantositeessä noin kahden viikon ajan. Vamma paranee parhaiten aikuisilla, koska heidän nivelensä eivät jousta niin paljon kuin nuorilla. Jos paraneminen jää vajaaksi, nivelessä voi tuntua lonksahduksia tai löysyyden tunnetta. Olkanivel voi myös mennä helposti uudelleen sijoiltaan.

Vammatilanteissa olkapää röntgenkuvataan luunmurtumien tutkimista varten. Nivelsiteiden ja jänteiden vammat selviävät vasta magneettikuvauksessa. Olkapään nivelsidevammoista osa on venähdyksiä, jotka paranevat fysioterapian avulla. Osa olkapään vammoista vaatii leikkauksen parantuakseen hyvin.

Leikkauksesta toipuminen

Jos olkapää ei parane toivotusti tai jos olkanivel on mennyt sijoiltaan aiemminkin, on leikkaus yleensä tarpeen. Ennen toimenpidettä tehdään yleensä magneettikuvaus. Kuvauksessa saadaan selvitettyä tarkasti syntyneet vauriot.

Olkapääleikkauksen jälkeen pääsee kotiin saman päivän kuluessa. Kättä pidetään kantositeessä yleensä kolme viikkoa, jonka jälkeen tehdään jälkitarkastus leikkaavan lääkärin vastaanotolla. Olkapään liikeratoja joutuu rajoittamaan noin kuuden viikon ajan. Urheilemaan pääsee yleensä noin kolmen kuukauden jälkeen, mutta olkapäätä voimakkaasti rasittavia suorituksia tulee rajoittaa noin puoli vuotta. Fysioterapia aloitetaan lääkärikäynnin jälkeen.

Solisluun vammat

Solisluun sijoiltaanmeno on melko yleinen vamma, joka tulee tyypillisesti kaatumisen tai törmäyksen seurauksena. Solisluu voi mennä sijoiltaan molemmista päistään, mutta yleisimmin vamma tulee ulkopäähän eli solisluun ja lapaluun väliseen liitokseen.

Vammaan liittyy turvotusta ja kipua olkapään seudussa. Käden liikuttaminen voi aristaa. Hankalissa tapauksissa solisluun pää törröttää voimakkaasti ylöspäin ja liikkuu etutakasuunnassa olkapäätä liikuttaessa. Tällöin vaurioita on myös niveltä tukevissa nivelsiteisissä. Kipu on usein voimakasta varsinkin kättä liikutettaessa.

Sijoiltaanmenoja on eriasteisia, lievimmät hoidetaan levolla, kylmähauteilla, tulehduskipulääkkeillä ja kuntoutuksella. Paraneminen kestää yleensä viikosta kuukauteen. Hankalimmat vammat hoidetaan leikkauksella ja leikkausta seuraavalla kuntoutuksella. Toimenpiteestä pääsee yleensä kotiin saman päivän aikana.
Leikkauksen jälkeen kantosidosta pidetään neljä viikkoa, mutta fysioterapia aloitetaan jo kantosidosvaiheessa. Urheilemaan pääsee noin 4–6 kuukauden kuluttua lajista riippuen. Leikkausten tulokset ovat hyviä eli potilaat pystyvät yleensä liikkumaan ja tekemään töitä entiseen tapaan.

Solisluun murtuma

Myös solisluun murtuma on yleinen vamma, jossa alkuvaiheessa kuvantaminen ja murtumatyypin arvio ovat tärkeitä vaiheita. Murtumat hoituvat useimmiten kantositeellä ja noin kuuden viikon seurannalla, jonka jälkeen röntgenkuvin varmistetaan luutuminen. On kuitenkin murtumatyyppejä, joissa leikkaushoito on suositeltavaa mm. luutumisen aikaansaamiseksi sekä solisluun ja hartian paremman asennon takaamiseksi.

Lue lisää

Polvivammat

polvivamma-pihlajalinna-urheiluklinikka

Polven eturistisiteen repeämä on tavallisin urheilussa syntyvä polven nivelsidevamma. Vamma syntyy yleensä voimakkaan vääntymisen yhteydessä. Usein vääntymisen yhteydessä repeää myös polven nivelkierukka. Eturistisidevammaa paljon harvinaisempi on takaristisiteen vamma.

Polvivammojen ennaltaehkäisy

USA:ssa vuosien 1994 ja 2013 välillä tilastoitujen eturistisideleikkausten määrä lisääntyi 58 prosentilla. Tilastollisesti on todettu, että jopa 66 % eturistisidevammoista sattuu urheillessa. Vammoista noin 70 % saadaan tilanteissa, joissa ei ole toista osapuolta mukana. Näiden vammojen osuutta pystytään ennaltaehkäisemään oikeanlaisella harjoittelulla ja ennen suoritusta tapahtuvalla lämmittelyllä.

Tärkeää on myös asiantuntevasti tehty ja riittävän pitkälle viety kuntoutus leikkauksen jälkeen, koska eturistisiteen uudelleenrepeämän riski on moninkertainen terveisiin verrattuna. Näistä vammoista suurempi osa sattui terveeseen polveen. Tämän hetkisen tutkimuksen mukaan vain 63 % palaa ennen vammaa olleelle suoritustasolleen ja vain 44 % kilpaurheiluun. Paluun suurimmat esteet ovat pelko (19 %) ja rakenteen/toimintakyvyn puute (13 %).

Naiset riskiryhmässä

Naisilla on lajista riippuen jopa kahdeksan kertainen riski saada eturistisidevamma miehiin verrattuna. Tutkimuksissa todettuja syitä ovat mm:
- Lantion leveys
- Yleinen nivelten löysyys
- Polvien korostunut linjaus sisäänpäin
- Puuteet lihastasapainossa: takareisien heikkous suhteessa etureisiin, pakaran heikkous
- Toimimattomat juoksu-suunnanmuutos- ja alastulotekniikat
- Hormonaaliset tekijät
- Puutteet proprioseptiikassa eli asentojen ja liikkeiden aistimisessa

Henkilökohtainen, ohjelmallinen polvivammojen ehkäisy

Polvivammojen ennaltaehkäisyssä kannattaa keskittyä ymmärtämään yksilön omat puutteet sekä lajikohtaiset vaatimukset.
Tyypillisesti tule keskittyä ainakin seuraaviin:
1. Alaraajojen oikea linjaus
Polvien pettäessä sisäänpäin ovat syynä yleensä keskivartalon, lonkan ja pakaran heikkous. Syy voi olla myös jalkaterän toimintahäiriössä, jolloin nilkka pettää polven alta.
2. Alaraajojen lihasvoima tai epätasapaino
3. Alastulotekniikka hypyissä
Laskeutuminen liian suorilla polvilla ja lonkilla ilman joustoa
4. Suunnanmuutos- tai pysähdystekniikka
Suunnanmuutokset saatetaan tehdä sisemmän jalan varassa eikä ulommalla jalalla ponnistaen. Ongelmia voi aiheuttaa myös toistuvat, äkilliset pysähdykset suoralla polvelle ilman, että lantio laskee alas
5. Puutteet proprioseptiikassa eli asentojen ja liikkeiden aistimisessa
6. Puutteellinen lämmittely ennen urheilusuoritusta

Ennaltaehkäisevien ohjelmien tulee olla riittävän pitkäkestoisia. Hyppyjä ja alastuloja on syytä harjoitella asteittain kuormitusta kasvattaen niitä vaativissa lajeissa vähintään kolmesti viikossa kuuden viikon ajan.

Lihasvoiman kehittyminen vaatii oman aikansa. On tärkeää huomioida puolierot. Leikkausten jälkeen tulee kuitenkin arvioida aina kokonaisuutta, eikä vain verrata leikattua jalkaa terveeseen, koska tutkimusten mukaan tervekin puoli heikentyy vamman yhteydessä hermostollisista syistä.

polvivamma-3-pihlajalinna-urheiluklinikka

Polvivammojen omahoito

Polvivamman itsehoidossa on tärkeää antaa kudosten parantua, minimoiden kuitenkin samalla käyttämättömyydestä väistämättä aiheutuvat muutokset. Liikkujan polvissa esiintyy usein turvotusta ja kipua. Polvi viestii tiedon kivusta aivoille, joista viesti palaa reidelle: reisilihaksen toiminta häiriintyy välittömästi. Tämän vuoksi polvivammojen yhteydessä reisilihas surkastuu nopeasti.

Ohjeet ensivaiheisiin vamman jälkeen:
1) Kylmähoito
Lääkityksen lisäksi turvotusta ja kipua hoidetaan kylmällä. Kylmää suositellaan pidettäväksi kipualueella 20 minuuttia kerrallaan, ei pidempään. Kylmähoidon voi toistaa jopa kerran tunnissa, mutta vähintään 4-5 kertaa vuorokaudessa. Kylmäpaketin tulee olla riittävän iso ja sopivan kylmä, jotta sillä on haluttu vaikutus.
2) Reisilihaksen aktivointi
Staattiset etureiden aktivoinnit aloitetaan lattialla istuen mahdollisimman pian vamman jälkeen.
Aktivoinnit:
- jännityksen kesto 5-10 sekuntia, 10 sekunnin lepo
- 10 toistoa
- 2 sarjaa kahdesti päivässä (yhteensä 60 jännitystä päivässä)
Varmista reisilihaksen jännittyminen sormella tunnustellen.
3) Ojennusvajauksen ehkäisy
Kipu ja turvotus helposti saavat pitämään polvea hieman koukussa. Polvi kannattaa ojentaa täysin esimerkiksi lattialla istuen muutamia kertoja päivässä. Viimeistään viikon kuluttua leikkauksesta tai vammasta polven tulisi oieta täysin.
4) Koukistelu kuulostellen
Polven koukistusta on hyvä tehdä tuntemusten mukaan. Leikkauksen jälkeen koukistusharjoituksissa noudatetaan ortopedin ohjeita.
5) Mahdollisimman normaali kävely
Vammasta riippuen aina on hyvä pyrkiä normaaliin kävelyyn ja varaamiseen, jos se on sallittua. Leikkauksen jälkeen fysioterapeutti ohjaa oikeaan kävelytekniikkaan.

polvivamma-4-pihlajalinna-urheiluklinikka

Polvivamman tunnistaminen

Eturistisiteen repeämä aiheuttaa lähes aina kipua, polven lukkiutumista ja pettämistä. Lääkäri voi usein todeta tilanteen vastaanottokäynnillä. Diagnoosi varmistetaan magneettikuvauksella. Kuvauksessa nähdään myös, onko niveleen tullut repeämän lisäksi muita vaurioita.

Polven takaristisidevamma on jopa kymmenen kertaa harvinaisempi, kuin polven eturistisidevamma. Polven takaristisidevamma syntyy useimmiten sääreen tulevan suoran iskun seurauksena polven ollessa koukistuneena. Vakavaan polven takaristisidevammaan liittyy usein myös muita polven nivelsiteiden ja kierukoiden vaurioita.

Polvinivel saa tukea ristisiteiden lisäksi polven sisä- ja ulkoreunalta, jossa sijaitsevat polven sivusiteet. Polven sivusiteen revetessä polvesta saattaa kuulua napsahdus, minkä jälkeen polvi kipeytyy joko sisä- tai ulkosyrjältä. Lievä polven sivusidevamma tuntuu usein pelkkänä kipuna, mutta vakavampaan polven sivusidevammaan liittyy usein myös polven epävakauden tunne.

Polven eturistisiteen leikkaushoito

Eturistisiteen repeämä ei aina vaadi leikkaushoitoa, mutta erityisesti nuorten ja liikunnallisesti aktiivisten ihmisten vammat kannattaa hoitaa leikkauksella – varsinkin, jos eturistisiderepeämään liittyy kierukkavaurio. Leikkausta ei yleensä kannata tehdä heti vamman synnyttyä, vaan vasta turvotuksen vähennyttyä, 2–6 viikon kuluttua tapaturmasta.

Oleellista on jo ennen leikkausta kuntouttaa polvea mahdollisimman hyvään kuntoon. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan ennen leikkausta tehtävä, noin kuuden viikon kestoinen ennakkokuntoutus vaikutti huomattavasti parempaan lopputulokseen verrokkiryhmään verrattuna.

Muutaman viikon viive ei huononna leikkauksen tulosta. Leikkaus tehdään tähystystoimenpiteenä, jossa revennyt eturistiside korjataan yleisimmin reiden sisäsyrjän jännesiirteellä eli niin sanotulla hamstring-siirteellä. Leikkaus tehdään joko nukutuksessa tai spinaali- eli selkäpuudutuksessa. Leikkauksen jälkeen pääsee saman päivän aikana kotiin.

Eturistisideleikkauksesta toipuminen

Leikkauksen jälkeen jalalle voi varata kivun sallimissa rajoissa. Liikkumisen apuna voidaan käyttää muutaman ensimmäisen viikon ajan kyynärsauvoja. Sairausloman kesto vaihtelee kahdesta viikosta neljään kuukauteen työtehtävistä riippuen. Suuri osa eturistisiteen repeytymän saaneista kuntoutuu lähes entiselleen ja kovakin urheilu onnistuu. Erityisen tärkeää toipumisessa on hyvä leikkauksen jälkeinen kuntoutus. Fysioterapeutti ohjaa kuntoutuksen etenemistä vastaanottokäynneillä muutaman viikon välein.

Liikuntaharrastuksien pariin palataan vähitellen. Kevyt lenkkeily on mahdollista noin kolmen kuukauden jälkeen leikkauksesta. Polven kovempi rasitus esimerkiksi pallopeleissä sallitaan, kun leikatun jalan lihasten voimataso (vähintään 85 prosenttia verrattuna terveeseen jalkaan) ja hyppytestien tulos (vähintään 90 prosenttia verrattuna terveeseen jalkaan) ovat riittävät.

Polven takaristisidevamma

Polven takaristisidevamma on jopa kymmenen kertaa harvinaisempi kuin polven eturistisidevamma. Tämän takia Pihlajalinnassa polven takaristisidevammojen leikkaushoitohoito on keskitetty kokeneille polviortopedeille.

Polven takaristisidevamma syntyy useimmiten sääreen tulevan suoran iskun seurauksena polven ollessa koukistuneena. Taustalla voi joskus olla myös voimakas polven yliojennusvamma. Vaikka takaristiside repeytyy usein tapaturmassa, voi takaristisidevamma syntyä myös urheilutapaturman yhteydessä.

Vakavaan polven takaristisidevammaan liittyy usein myös muita polven nivelsiteiden ja kierukoiden vaurioita. Tällöin polvi on heti vamman synnyttyä kipeä, turvoksissa ja epävakaa, ja oikeaan diagnoosin päästään nopeasti. Lievemmässä takaristisidevammassa oireet saattavat sen sijaan olla vähäisiä. Polven takana voi olla pieni verenpurkauma, mutta polvi ei välttämättä turpoa. Polvessa saattaa olla lievää epävakauden tunnetta tietyissä liikkeissä. Tällaisessa tapauksessa hoitoon hakeutuminen ja vaivan syyn selvittäminen usein viivästyy.

Vaikka takaristisiteen repeämä voi olla vaikeasti todettavissa, polviin erikoistunut ortopedi pystyy epäilemään ja tunnistamaan vamman jo vastaanottokäynnillä tehtävässä tutkimuksessa. Tutkimusta täydennetään aina magneettikuvauksella ja joskus myös polven rasitus-röntgenkuvauksella.

Polven takaristisidevamman leikkaushoito

Jos takaristisidevamma on lievä ja se todetaan ajoissa, voidaan vamma hoitaa ilman leikkausta polveen asennetulla saranatuella. Alkuvaiheessa huomaamatta jäänyt takaristisidevamma johtaa kuitenkin nivelsiteen venyttymiseen, jolloin epävakaaksi koettu polvi kannattaa tukevoittaa leikkaushoidon avulla. Vaikeat takaristisidevammat hoidetaan aina leikkauksella.

Takaristiside korjataan tähystysleikkauksella useimmiten nukutuksessa. Revennyt takaristiside korvataan omalla jännesiirteellä tai vieraskudossiirteellä. Muut polvessa todetut liitännäisvauriot korjataan samassa leikkauksessa. Toimenpiteen jälkeen potilas pääsee kotiin samana päivänä tai viimeistään seuraavana riippuen muiden vammojen laajuudesta.

Polven takaristisidevammasta toipuminen

Leikkauksesta toipuminen vie aikaa. Sen jälkeen käytetään polven saranatukea jopa puolen vuoden ajan. Tuen kanssa pystyy kuitenkin liikkumaan normaalisti, koska tuki sallii polven täyden liikelaajuuden. Keppejä tarvitsee käyttää yleensä vain muutama viikko, mutta joskus liitännäisvammat saattavat edellyttää käyttöä kuuden viikon ajan. Sairausloman kesto riippuu työnkuvasta, mutta usein sairausloman kesto on vähintään kaksi kuukautta.

Onnistuneella polven takaristisiteen korjausleikkauksella pystytään erinomaisesti poistamaan potilaan kokema polven epävakauden tunne ja epävakaudesta johtuva polven kipuilu. Polven lopullinen ennuste määräytyy liitännäisvammojen laajuudesta.

polvivamma-2-pihlajalinna-urheiluklinikka

Polven sivusiteiden vauriot

Polvinivel saa tukea ristisiteiden lisäksi polven sisä- ja ulkoreunalta, jossa sijaitsevat polven sivusiteet. Sivusiteet saattavat vaurioitua polven vääntövamman yhteydessä. Vammoja syntyy yleensä kaatumisten ja urheilun yhteydessä.
Polven sisäsivulla olevien nivelsiteiden vamma syntyy säären vääntyessä ulospäin suhteessa polveen ja reiteen. Polven ulkoreunan nivelsiteet sitä vastoin vaurioituvat säären vääntyessä sisäänpäin polven kohdalta.

Polven sivusiteen revetessä polvesta saattaa kuulua napsahdus, minkä jälkeen polvi kipeytyy joko sisä- tai ulkosyrjältä. Lievä polven sivusidevamma tuntuu usein pelkkänä kipuna, mutta vakavampaan polven sivusidevammaan liittyy usein myös polven epävakauden tunne.
Vakavaan sivusidevammaan liittyy usein myös polvinivelen sisäisiä vaurioita, kuten nivelkierukka- tai ristisidevammoja, joten polvinivel saattaa turvota vamman yhteydessä.

Kokenut polviortopedi pystyy tunnistamaan polven sivusiteiden vauriot ja vaurioiden laajuuden jo pelkällä kliinisellä tutkimuksella vastaanottokäynnin yhteydessä. Yleensä tutkimusta täydennetään polven magneettikuvauksella. Kuvauksen avulla selvitetään, onko polvessa vaurioitunut myös muita rakenteita.

Polven sivusidevammojen leikkaushoito

Polven sivusiteiden lievä vaurio eli osarepeämä hoidetaan yleensä polvituella ilman leikkausta. Polvituella voidaan yleensä hoitaa myös sisäreunan nivelsiteen täydellinen repeämä. Ulkoreunan täydellinen nivelsidevaurio sitä vastoin vaatii lähes aina leikkaushoidon. Myös krooniset sivusiteiden epätukevuutta aiheuttavat repeämät pitää korjata leikkauksella. Kroonisissa vammoissa käytetään jännesiirteitä, joilla toimintakyvytön nivelside korvataan.

Polven sivusiteiden korjausleikkauksia ei tehdä tähystysleikkauksella, koska nivelsiteet sijaitsevat polvinivelen ulkopuolella. Kyseessä on siis niin sanottu perinteinen avoleikkaus, mutta se tehdään pienistä erillisistä viilloista. Jos polven sivusidevaurioon liittyy muita polven sisäisiä vammoja, kuten esimerkiksi ristiside- tai nivelkierukkavikoja, ne hoidetaan tähystimellä samassa leikkauksessa.

Polven sivusidevammaleikkauksesta toipuminen

Polven sivusiteiden korjausleikkauksen jälkeen potilas pääsee kotiin yleensä jo samana päivänä. Polvessa on käytettävä saranatukea yötä päivää kuuden viikon ajan, koska tuki estää korjattujen tai korvattujen siteiden venyttymisen. Saranatuki sallii polven täyden liikelaajuuden ja jalalle saa varata täydellä painolla heti leikkauksen jälkeen. Kevyt liikunta esimerkiksi kuntopyörää ajamalla on mahdollista jo muutaman viikon kuluttua polvituen kanssa. Kun polvituki poistetaan kuuden viikon kuluttua, harjoittelua lisätään asteittain.

Vaikka polven sivusidevaurio paranee yleensä hyvin ja polvi tukevoituu täysin ennalleen, voi polvessa olla jonkinlaista tuntemusta nivelsiteiden alueella jopa vuoden jälkeen vamman syntymisestä.

Polven nivelkierukan repeämä

Polven nivelkierukan repeäminen on hyvin yleinen vaurio polvessa. Nivelkierukka repeää yleensä polven vääntymisen yhteydessä. Vamma aiheuttaa lähes aina kipua, polven lukkiutumista ja pettämistä.

Lääkäri voi usein todeta tilanteen vastaanottokäynnillä. Diagnoosi varmistetaan magneettikuvauksella. Tavallisessa röntgenkuvassa nivelkierukan vikoja ei voida todeta.

Kierukan lievä repeämä paranee ilman leikkausta ja polvea voi käyttää normaalisti. Osa repeämistä hoidetaan kuitenkin tähystysleikkauksella. Leikkauksessa pyritään säästämään mahdollisimman paljon ehjää nivelkierukkaa. Nuorilla potilailla pyritään vieläkin säästävämpään leikkaukseen, jossa repeytymä kiinnitetään paikoilleen.

Nivelkierukan leikkauksesta toipuminen on yleensä nopeaa varsinkin kierukan osapoistossa. Potilas pääsee varaamaan täydellä painolla jalan päälle välittömästi. Liikuntaharrastukset sallitaan muutaman viikon jälkeen. Niissä tapauksissa, joissa päädytään nivelkierukan ompeluun, noudatetaan varovaisempaa aikataulua.

Nivelkierukan repeämän leikkaushoidon tulokset ovat yleensä hyviä. Jos nivelkierukan repeämään liittyy ruston kulumaa, tulos on epävarmempi. Useimmissa tapauksissa leikkaus kuitenkin lievittää kipua ja parantaa polven toimintaa. Erityisen tärkeää on, että leikkauksen jälkeen polvea kuntoutetaan aktiivisesti. Fysioterapeutti tekee potilaalle yksilöllisen harjoitusohjelman.

Lue lisää

Pään vammat

Pään alueen vammat Urheiluklinikka Pihlajalinna

Aivotärähdys

• Aivotärähdyksellä tarkoitetaan päähän kohdistuneen suoran tai epäsuoran ulkoisen voiman aiheuttamaa aivojen toiminnan häiriötä.
• Aivotärähdykselle tyypillisiä muutoksia ovat ajan ja paikan tajun hämärtyminen, muisti- ja tasapainohäiriöt, lyhyt tajuttomuus sekä sekavuus.
• Aivotärähdysten koko oirekirjo on laaja ja vain osassa tapauksista ilmenee edellä mainittuja muutoksia. Esimerkiksi tajuttomuutta liittyy vain noin 5–10 prosenttiin vammoista.
• Selkeiden ja tunnusmerkillisten oireiden puuttuessa aivotärähdyksen tunnistaminen onkin vaikeaa. Vamman jälkeiset oireet voivat myös kehittyä tuntien viiveellä, mikä hankaloittaa edelleen vamman varhaista tunnistamista.
• Aivotärähdyksestä toipuminen kestää yleensä 7–10 vuorokautta.
• Jo pelkkä aivotärähdyksen epäily edellyttää urheilusuorituksen keskeyttämisen välittömästi, eikä urheilija saa enää palata urheilutoimintaan saman vuorokauden aikana.
• Urheiluun liittyvää aivotärähdystä tulisi arvioida käyttäen SCAT3-lomaketta.
• Laajempia tutkimuksia tarvitaan vakavampien vammojen yhteydessä, oireiden pitkittyessä tai diagnoosin ollessa epäselvä.

Lue lisää

Suun alueen urheiluvammat

hammastapaturma pihlajalinna urheiluklinikka

Suun alueen urheiluvammoista tyypillisiä ovat hammastapaturmat. Hammastapaturmat voidaan jakaa hampaan kovakudoksen vammoihin ja hampaan tukikudoksen vammoihin. Kovakudosvammoja ovat eriasteiset hampaan kruunuosan tai juurenmurtumat. Tukikudosvammoja ovat hampaiden siirtymät tai irtoamiset.

Hampaiden vauriot eivät parane, jos niitä ei hoideta. Varsinkin lasten hammasvauriot voivat olla hankalia, koska vielä kehitysvaiheessaan olevien hampaiden ja leukojen vammat voivat aiheuttaa vaivaa loppuiäksi. Iskun seurauksena irronnut hammas tulee ottaa talteen, koska se voidaan mahdollisesti kiinnittää paikoilleen, mikäli se päästään istuttamaan riittävän nopeasti. Irronnut hammasta tulee kuljetuksen aikana säilyttää kosteassa, esim. kielen alla tai syljellä / maidolla kostutettuun nenäliinaan käärittynä kuivumisen estämiseksi.

Mikäli irronnut hammas on maitohammas, sitä ei kiinnitetä takaisin paikoilleen, eikä sitä tarvitse säästää.

Lohjennut hammas

Hammaslääkärin hoitoon kannattaa hakeutua, mikäli hampaasta on tapaturman seurauksena lohjennut pala. Mikäli hammas on katkennut tai irronnut suusta, on hammaslääkäriin mentävä mahdollisimman nopeasti.

Pienehkön palan irtoaminen voi odottaa hoitoa oireiden mukaisesti yleensä myös seuraavaan arkipäivään.
On tärkeää, että hammastapaturman yhteydessä tehdään lausunto vakuutusyhtiöön, jossa huomioidaan tilanne ja sen vaikutukset myös pitkälle tulevaisuuteen. Usein esim. kasvavalla nuorella vaurioituneen hampaan lopullinen korjaaminen voidaan tehdä vasta kasvun päätyttyä.

Leukaluun murtuma

Riittävän voimakkaan ja sopivansuuntaisen iskun seurauksena alaleuanluu voi murtua. Murtunutta leukaa hoitaa ja hoito-ohjeet antaa hammaslääkäri tai lääkäri. Murtumia on eriasteisia, joskus hoitona voi riittää pelkkä alaleuan liikkeiden varominen ja muutaman viikon pehmyt ruokavalio.

Osa murtumista hoidetaan kiskottamalla eli sitomalla ylä- ja alahampaat yhteen metallilangalla muutamaksi viikoksi, jolloin murtumakohta pääsee luutumaan. Leukamurtumat vaativat joskus leikkaushoitoa.

Riskialtteissa urheilulajeissa, kuten jääkiekossa yms. useimmat hammastapaturmat voisi ehkäistä käyttämällä asianmukaisia hammassuojia. Erilaisissa kamppailulajeissa on erityisen suuri riski saada hammas- tai leukavamma. Hammassuojat pienentävät myös merkittävästi luuvälitteisen aivotärähdyksen riskiä, koska niillä saadaan ylä- ja alahampaiden väliin iskua vaimentava kerros.

Myös junioripelaajien tai muiden ristikkoa käyttävien pelaajien kannattaa käyttää hammassuojaa aivotärähdyksen estämiseksi.
Yksilölliset hammaslääkärin tekemät hammassuojat ehkäisevät vammoja parhaiten ja ovat käyttömukavuudeltaan ylivoimaiset.

Lue lisää