Verisuonikirurgiaan erikoistunut sairaanhoitaja Aino Kuivalainen: ”Tärkeintä on halu auttaa”

Verisuonikirurgiaan erikoistunut sairaanhoitaja Aino Kuivalainen päätyi opiskelemaan sairaanhoitajaksi oman loukkaantumisensa seurauksena.

”Minulla on kilpaurheilutausta, ja polveni loukkaantui nuorena. Polvi jouduttiin leikkaamaan. Muistan, kun sairaanhoitajien työ näytti sen verran jännittävältä, että se alkoi kiinnostaa. Vuoden päästä hainkin opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

Loukkaantumiseni vaikutti siihen, että minusta tuli sairaanhoitaja. Ennen leikkausta sairaanhoitajan ura ei ollut käynyt mielessänikään.

Valmistumiseni jälkeen päädyin ortopediselle puolelle erikoissairaanhoitajaksi. Pääsin samalla kehitystehtäviin, joissa tehtiin yhteistyötä ammattikorkeakoulun ja sairaanhoitopiirin kanssa.

Verisuonikirurgia alkoi kiinnostaa

Vuonna 2001 olin töissä sairaalassa, jossa johtava ylilääkäri ja verisuonikirurgi pyysivät minua hakemaan Suomessa alkavaan ensimmäiseen verisuonihoitajakoulutukseen. Hain koulutukseen, ja sieltä meitä valmistui kymmenen sairaanhoitajaa.

Työssäni koulutin muita hoitajia alueellisesti sekä sairaalan sisällä. Kuuluin eri työryhmiin, kuten moniammatilliseen jalkatyöryhmään ja haavanhoitotyöryhmään. Lisäksi tein ohjekirjan haavanhoidosta ihotautilääkäreiden ja verisuonikirurgin kanssa.

Olin niin sanotusti liekeissä ja innostuin uudesta työnkuvastani. Innostuksella ei ollut rajaa; iltaisin tein kotona kaiken maailman uusia oppaita ja ohjeita.

Muistan, miten aikoinaan haavanhoidossa tuli tilanteita, kun haavan paraneminen näytti toivottomalta. Tuntui, ettei mikään auta. Sitten, kun kovan työn jälkeen haava alkoikin parantua, ilmassa oli onnistumisen tunnetta.

Laskimokirurgiaa Pihlajalinna Laser Tilkassa

Koulutettuja verisuonisairaanhoitajia on nykyään noin 40 koko Suomessa. Itse pidän erityisesti laskimokirurgiasta. Teen suonikohjujen laserhoitoja ja lämpökatetrointihoitoja, ja olen mukana vaahtoruiskutuksissa. Samalla hoidan koordinoivan hoitajan osuuden: potilaan toimenpiteeseen valmistautumisen, lääkityksen ja esihaastattelut. Usein päivän päätteeksi saatan jäädä tekemään pintaruiskutuksia.

Koen tärkeäksi yhteistyön verisuonikirurgien ja esimerkiksi heräämöhoitajien kanssa. Päivän lopussa kaikki kiittelevät toisiaan onnistumisista, mikä on todella palkitsevaa. Tiimin tehokas työskentely on se juttu!

Tässä työssä kollegoilta saatu tuki kohottaa itsetuntoa ja auttaa jaksamaan.

Tehtävään kasvaa työssä

Suosittelisin sairaanhoitajan työtä sosiaalisille ihmisille. Asiakkaiden kanssa pitää tulla toimeen. Lisäksi sairaanhoitajan työssä pitää olla tarkka – ei saa lipsua linjoista.

Koulutus antaa juuret sairaanhoitajan ammattiin, mutta lopulta tehtävään kasvaa työssä. Mielestäni on ammattitaitoista myöntää, ettei osaa jotain, ja kysyä sitten neuvoa.

Myös halu kehittää hoitotyötä on mielestäni tärkeä ominaisuus. Kehittäminen ei ole vain yhden ihmisen tai tiimin tehtävä, vaan se on yhteistyötä eri erikoisalojen ja ammattiryhmien kanssa.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin halu auttaa ihmistä. Sairaanhoitajat vannovat valan, ja työtä tukevat hyvät eettiset ohjeet.”


Teksti: Elisa Pesola


Lue kaikki Pihlajalinnan sairaanhoitajien uratarinat

Anestesia- ja heräämöhoitaja Minna Humppi: ”Leikkaustiimi ei toimi ilman sairaanhoitajaa”

Urheiluklinikan ja päivystyksen palveluvastaava Runo Pyykönen: ”Palkitsevinta työssäni on, kun asiakas saa hyvää hoitoa”