"Ei ihmisten sairauksilla saa tehdä rahaa"

1.7.2016

Kuulen päivittäin tai ainakin viikoittain, että sosiaali- ja terveydenhuollolla bisneksen tekeminen on vähintäänkin arveluttavaa, ellei lähes rikollista. Ja kyllä, olen itse vahvasti sitä mieltä, että sosiaali- ja terveydenhuollossa ei saa tehdä bisnestä bisneksen vuoksi.

Pihlajalinnan liiketoiminta perustuu siihen, että hoidamme ihmiset hyvin. Panemme potilaiden hoitoketjut kuntoon eli mietimme maalaisjärjellä, mikä on paras tapa hoitaa kukin potilas tai asiakas mahdollisimman nopeasti terveeksi, työkykyiseksi tai itsenäisesti pärjääväksi. Rahat ja resurssit käytämme maksimaalisesti potilaan hyväksi ja minimoimme terveydenhuollolle tyypillisen raskaan hallinnon.

Meidän pääasiallinen tarkoituksemme on tuottaa hyvinvointia, ei euroja. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että voisimme tehdä tappiota tai edes nollatulosta. Voittoa on tehtävä, jotta voimme satsata potilaiden hoitoon, kehittää toimintaamme, kouluttaa työntekijöitämme, pitää huolta työpaikoista ja maksaa yhteiskunnan tarvitsemia veroja.
Mielestäni hyvien palveluiden lisäksi yksityisten toimijoiden tärkein tehtävä on kirittää julkisia toimijoita. Monopoli on huono asia millä tahansa alalla, eikä sosiaali- ja terveydenhuolto tee poikkeusta. Lähtökohtaisesti yksityisen toimijan on toimittava tehokkaammin ja paremmalla laadulla kuin julkinen puoli, jotta voittoa saa tehdä. Pihlajalinnan idea on alusta asti ollut kehittää uusia malleja sosiaali- ja terveydenhoitoon, jotta ihmisille saataisiin parempia palveluja pienemmillä kustannuksilla.

Olen itse kokenut julkisella puolella, miten rahaa menee hukkaan hölmöjen rakenteiden vuoksi. Aikoinaan nuorena lääkärinä Jämsässä jouduin lähettämään yhden päivystysvuoron aikana seitsemän ihmistä Jyväskylän keskussairaalaan yöksi vain siksi, että lähipalveluita ei ollut tarjolla. Jokainen heistä olisi voinut mennä kotiin, jos sinne olisi saanut hoitajan käymään. Rahaa olisi säästynyt helposti kymppitonni, ja ennen kaikkea sairaat olisivat saaneet parempaa palvelua, kun heitä ei olisi tarpeettomasti kuljeteltu edestakaisin.
Pihlajalinnan malli perustuu siihen, että meillä on toimiva perusterveydenhuolto, johon pääsee nopeasti. Perusterveydenhuollossa on mukana perustason erikoissairaanhoito ja kokeneita erikoislääkäreitä, joilta nuoremmat lääkärit voivat kysyä neuvoa. Näin ei tarvitse lähettää ihmisiä tarpeettomasti esimerkiksi keskussairaalaan ja toisaalta vakavasti sairaat pääsevät viiveettä erikoissairaanhoitoon.

Kuntien kokonaisulkoistuksissa maksamme kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon kulut, tulivat ne sitten lastensuojelusta, aikuisten pitkäaikaistyöttömyydestä tai päihdepotilaiden hoidosta. Jos yrittäisimme säästää ennaltaehkäisystä tai perusterveydenhoidosta, se kostautuisi meille moninkertaisesti myöhemmin.

Kokonaisulkoistuksissa olemme toimineet ensimmäisenä yrityksenä niin, että perustamme kuntien kanssa yhteisyrityksen. Kun yhteinen yritys tuottaa voittoa, osa siitä kiertää verotuottoina takaisin paikalliselle yhteisölle. Kunta saa myös suoraan oman osuutensa voitosta ja voi käyttää rahat päiväkoteihin, luokkakokojen pienenä pitämiseen ja syrjäytyneiden tukemiseen. Kun vielä yhteisyhtiön toiminnan hinta kunnalle on matalampi kuin aiemman puhtaasti julkisen toiminnan, Pihlajalinnan malli tuo yhteiskunnalle hyvää kolmea eri kautta.

Taloudellisen hyödyn lisäksi työhyvinvointi on parantunut ja potilastyytyväisyys kasvanut, joten voi todeta mallin olevan ainutlaatuinen yksityisen ja julkisen hyvät puolet yhdistävä ratkaisu. Jos ja kun vielä tämän jälkeen yritys tuottaa voittoa ja maksaa verot Suomeen, on vaikea nähdä, miten se voisi olla yhteiskunnan edun vastaista saati rikollista.

Mikko Wirén, toimitusjohtaja