Ennakoi allergiaoireet

Allergialääkitys kannattaa aloittaa ajoissa. Tukkoinen olo lisää lapsen riskiä saada korva-, silmä- tai poskiontelotulehdus.

Viimeistään silloin, kun siitepölyallergiasta kärsivän lapsen silmät alkavat punoittaa ja nenä valua, on aika aloittaa allergialääkitys.

– Allergiakauden voi myös ennakoida, sillä antihistamiinilääkkeillä ei juuri ole haittavaikutuksia mahdollista lievää väsymystä lukuun ottamatta, sanoo lastentautien ja allergologian erikoislääkäri Kati Holm Pihlajalinna Koskiklinikalta Tampereelta.

Holm suosittelee varsinkin herkimpien lasten perheitä seuraamaan Turun yliopiston Norkko-siitepölytiedotuspalvelua, jonka avulla voi tutkia, milloin allergisoivaa siitepölyä alkaa olla ilmassa omalla asuinalueella. Pelkkä lämpömittarin seuraaminenkin antaa osviittaa: luonto herää, kun useampana vuorokautena on peräkkäin lämmintä yli neljä astetta.

– Ennakointi ehkäisee infektioita, sillä jos lapsi on kovin räkäinen ja tukkoinen, hän sairastuu tavallista helpommin esimerkiksi korva- tai poskiontelotulehdukseen, joka voi vaatia antibioottihoitoa.

Siedätyksestä apua

Holm muistuttaa, että antihistamiineissa on eroja. Lääkärin kanssa kannattaa siksi etsiä lapselle parhaiten tehoava tuote. Samalla on hyvä käydä läpi, tarvitaanko allergian hoitoon lisäksi esimerkiksi silmätippoja tai nenäsuihketta tai liittyykö allergiaan astmaoireita, kuten yöyskää, limaisuutta tai hengityksen vinkumista hengästyneenä ulkona.

– Jos oireet ovat voimakkaita, jo alle kouluikäiselle lapselle voidaan aloittaa kolme vuotta kestävä siedätyshoito.

Siedätyksen hyödyt ovat moninaiset: allergiaoireet helpottavat yleensä merkittävästi jo ensimmäisenä siitepölykautena hoidon aloittamisen jälkeen ja riski sairastua astmaan pienenee.

Yleisin lasten siitepölyallergian aiheuttaja on loppukeväästä kukkiva koivu, toisiksi yleisin keskikesällä kukkivat heinät, kuten timotei. Näiden lisäksi oireita voivat aiheuttaa esimerkiksi pujo, leppä ja pähkinäpensas.


Juttu on julkaistu alun perin Pihlajalinnan Tampereen-asiakaslehdessä.

Teksti: Tiina Laaninen