Pienet ja merkitykselliset hyvinvoinnin teot

Tavoitteletko terveellisempiä elämäntapoja? Lenkki ei ole välttämättä se ensimmäinen asia, josta kannattaa aloittaa. Terveyspsykologian erikoispsykologi Anu Kangasniemen mukaan ennen konkreettisia muutoksia kannattaa pohdiskella, millaista on itselle hyvä elämä ja mitä asioita arvostaa.

Kun asiakas tulee vastaanotolle elämäntapamuutoksen toivossa, terveyspsykologian erikoispsykologi Anu Kangasniemi jättää ravinto- ja liikuntaesitteet hyllyyn. Sen sijaan hän ottaa esiin tyhjän paperin ja kysyy asiakkaalta, millainen tämän elämäntilanne on.

– Ihmiset kyllä tietävät, miten pitäisi syödä ja liikkua. Haaste on siinä, miten elämäntapamuutokset saisi vietyä käytäntöön. Uskon, että muutosmatka alkaa siitä, kun asiakas unohtaa ulkoapäin tulevat odotukset ja pyrkii sen sijaan ymmärtämään omaa kokonaiselämäntilannettaan: Mihin olen tyytyväinen arjessani, ja mikä on epätasapainossa? Mitä arvostan elämässä?

Kangasniemi työskentelee Pihlajalinnassa myös työterveyspsykologina ja urheilupsykologina. Hän on erikoistunut työkyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen, psyykkiseen valmennukseen sekä liikuntaan ja painonhallintaan.

Lisäksi hän toimii terveyden edistämisen asiantuntijana Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiössä LIKESissä ja kouluttaa liikunta-alan ammattilaisia.

Kangasniemi hyödyntää psykologin työssään arvopohjaista lähestymistapaa ja Hyväksymis- ja Omistautumisterapian (HOT) mallia. Mallilla on vankka tutkimuksellinen pohja. Kangasniemi väitteli aiheesta vuonna 2015.

Hyväksymis- ja omistautumisterapian mallin idea on, että muutos kytkeytyy ihmisen omiin arvoihin ja asioihin, jotka ovat hänelle merkityksellisiä. Arvojen kirkastamisen jälkeen asiakas asettaa itse omat tavoitteensa. Tarkoituksena on pohtia, mitä muutos voisi tarkoittaa jokapäiväisessä arjessa. Mikä voisi olla se pienin hyvinvoinnin teko, joka edistää juuri minulle merkityksellistä elämää?

– Kun elämänmuutos etenee pienin askelin, uudet elämäntavat pysyvät paremmin. Usein muutosta yritetään tehdä liian isoin harppauksin tai konsteilla, joita on vaikea ylläpitää omassa arjessa, Kangasniemi sanoo.

Käytännössä Kangasniemi tekee asiakkaidensa kanssa erilaisia arvoihin liittyviä harjoituksia, joiden avulla ihminen voi kirkastaa itselleen, mikä on hänelle tärkeää. Entä ovatko tärkeät asiat oikeassa suhteessa esimerkiksi ajankäyttöön?

– Psykologin roolissa on usein tärkeää auttaa asiakasta käsittelemään myös erilaisia ajatus- ja tunnetason esteitä suhteessa omaan itseen, liikkumiseen tai syömiseen. Osa paino-ongelmista kärsivistä reagoi tunteisiin syömällä. Silloin on syytä oppia erottamaan tunteet tunteina ja opetalla syömään fyysisen nälän tuntemusten mukaan.

Psyykkinen valmennus auttaa ammatti-urheilijoita

Kangasniemi on ensimmäiseltä ammatiltaan liikunnanopettaja. Ammatinvalinta juonsi osittain juurensa omista liikunnallisista elämäntavoista ja kilpaurheilutaustasta: Kangasniemi harrasti lapsena ja nuorena taitoluistelua, muodostelmaluistelua ja jääkiekkoa.

Psykologiksi hän valmistui vuonna 2007.

– Kiinnostuin psykologiasta jo liikunnanopettajaksi opiskellessani. Liikunnalta valmistumisen jälkeen pidin opettajan työn ohessa taitoluistelijoille psyykkistä valmennusta, ja tuntui, että haluan oppia lisää. Kun olin valmistunut psykologiksi, mielenkiinto kasvoi entisestään terveys- ja urheilupsykologiaa kohtaan.

Nykyisessä työssään Kangasniemi pystyy onnekkaasti yhdistämään ammattitaitonsa ja kokemuksensa liikunnan ja psykologian aloilta. Työterveyspsykologina hän pystyy hakemaan liikunnasta ja elintavoista osittain apua esimerkiksi masennuksen ja uupumuksen hoitoon.

Omasta kilpaurheilukokemuksesta on taas hyötyä etenkin urheilupsykologin työssä ammattiurheilijoiden kanssa.

– Urheilijat eivät lähtökohtaisesti ole aina kovin hyvinvoivia, vaikka niin voisi luulla. Elämä on niin tiukasti säänneltyä, että arjen tasapainon hakemisessa voi tarvita apua. Psykologin tukea tarvitaan myös itse urheilusuorituksen parantamisessa: fyysinen kunto ei yksin riitä, vaan lisäksi tarvitaan keskittymiskykyä, itsetuntemusta, jännityksen sietokykyä ja taitoa käsitellä pelkoja.

Kun Kangasniemi urheili itse kilpatasolla, urheilupsykologin palveluita ei vielä ollut tarjolla.

– Taitoluistelu on laji, jossa joutuu esiintymään ja kilpailemaan tiukoissa tilanteissa jo pienenä. Olisi ollut ihanaa, että joku olisi auttanut esiintymisjännityksen käsittelemisessä.

Loukkaantumiset ja uran lopettaminen ovat isoja elämänmuutoksia, jossa urheilupsykologi voi olla tukena. Miten käsitellä pelko siitä, että tipahtaa vauhdista, kun kunto laskee loukkaantumisen seurauksena? Entä kuinka käsitellä pettymyksen tunteet, kun koko elämän kestänyt ura pitää lopettaa itsestä riippumattomista syistä? Mistä löytää kuntoliikunnan ilo tiukkojen kilpaurheiluvuosien jälkeen?

– Jouduin itse lopettamaan yksinluistelu-urani, kun en löytänyt uutta valmentajaa. Kun palasin jäähalliin vuosia myöhemmin, muistan, että tunteet nousivat pintaan. Oli paljon asioita, jotka olisi ollut hyvä käsitellä heti lopettamisen yhteydessä. Käsittelemättömät asiat pulpahtavat usein pintaan jossain vaiheessa.

Kangasniemi on työskennellyt urheilupsykologina yli 10 vuotta. Hän arvioi, että tänä aikana ymmärrys psyykkisen valmennuksen tärkeydestä on kasvanut: urheilupsykologien käyttö on lisääntynyt ja psyykkinen valmennus tullut osaksi muuta valmentautumispuhetta. Vielä on kuitenkin tekemistä.

– Liian usein psyykkinen puoli otetaan osaksi valmennusta vasta, kun on akuutti tarve. Lisäksi olisi tärkeää lisätä valmentajien ymmärrystä siitä, miten he voivat tukea urheilijoita omassa työssään.

Uutta näkökulmaa liikunta-alalle

Anu Kangasniemen väitöskirja oli ensimmäinen tutkimus, jossa arvopohjaista lähestymistapaa ja HOT:n mallia sovellettiin liikunnallisten elämäntapojen edistämisessä.

Lenkki, ruokavalio tai saliohjelma ei välttämättä ole hänen mukaansa se ensimmäinen asia, josta kannattaa aloittaa. Uudenlaisia elämäntapoja on lähestyttävä kokonaisuuden kannalta.

– On tärkeää tunnistaa, mikä on ensisijaista oman hyvinvoinnin näkökulmasta. Joskus ensimmäinen muutos lähtee työn tekemisen vähentämisestä tai nukkumistottumusten parantamisesta, jotta voimavarat vahvistuisivat. On myös syytä muistaa, että esimerkiksi syömiseen liittyvät pienet muutokset eivät näy heti vaa’alla, mutta ne usein lisäävät hyvinvointia nopealla aikavälillä. Pitkällä tähtäimellä ne näkyvät myös esimerkiksi kehonkoostumuksessa.

Kangasniemi on kouluttanut liikunta-alan ammattilaisia arvopohjaisesta lähestymistavasta. Hän sanoo, että varsinkin aluksi ajatus elämänarvojen huomioon ottamisesta oli koulutusten osallistujille vieras, mutta sittemmin yhä useampi on huomannut, että lähestymistapa toimii myös käytännössä.

– Monelle terveys- tai liikunta-alan ammattilaiselle on tutumpaa jakaa tietoa, suosituksia ja neuvoja. Joskus ihminen kuitenkin saattaa kokea ne jopa syyllistäväksi tai leimaavaksi. Kun lähdetään liikkeelle asiakkaan omista arvoista, tällaista tilannetta ei pääse syntymään, hän pohtii.

Anu Kangasniemi

  • Psykologian tohtori, liikuntatieteen maisteri, terveyspsykologian erikoispsykologi, sertifioitu liikunta- ja urheilupsykologi
  • Pitää vastaanottoa Pihlajalinna Jyväskylässä ja vetää hyvinvointivalmennuksia.
  • Väitellyt Jyväskylän yliopistossa vuonna 2015 aiheesta ”The mindfulness, acceptance and commitment approach to encouraging a physically more active lifestyle”
  • Kirjoittanut kirjat Kohti muutosta (2016; yhdessä Kati Kauravaaran kanssa) ja Tavoitteesta tavaksi (2017).