Tiesitkö, että atooppisen ihottuman hoitoon on suositeltu perunajauhoa, voita ja tuoretta ihraa?

Atooppinen ihottuma on yleistynyt viime vuosikymmeninä. Kuitenkin siitä mainitaan jo Kodin lääkärikirjassa vuodelta 1948.

Kodin lääkärikirja kertoo atooppisen ihon synnystä näin:

“Ekseemi voi saada alkunsa monista eri syistä ja samassakin tapauksessa useista yhtäaikaisesti vaikuttavista häiriöistä. Muutamilla henkilöillä on synnynnäinen taipumus ekseemiin. Tällaiset henkilöt saavat helposti varsin vähäisestä ihoärsytyksestä häiriöitä, jotka kehittyvät ekseemiksi.”

Lääkärikirja on oikeilla jäljillä, nimittäin atooppinen ihottuma syntyy perimän, ympäristön, ihon vaillinaisen toiminnan ja tulehdussolujen aktivoitumisen yhteisvaikutuksesta.

Atooppisen ihottuman hoito ennen ja nyt

Ihottuman hoidosta lääkärikirja opastaa seuraavanlaisesti:

“Jos sairas ei voi heti saada lääkärin apua, on iholle levitettävä lieviä suojaavia aineita, kuten perunajauhoa, talkkia, sinkkisalvaa tai sinkkipastaa. Jos tällaisia aineita ei ole saatavissa, voidaan käyttää tuoretta suolatonta voita, puhdasta ruokaöljyä tai tuoretta ihraa.”

Nykyään ihottumasta kärsivän ei tarvitse enää suunnata kauppahalliin ihraostoksille: atooppisen ihottuman hoitoon suositellaan perusvoiteiden säännöllistä käyttöä ja ihoa ärsyttävien tekijöiden (hikoilu, stressi, kuiva sisäilma, karheat vaatteet, liian kevyet tai rasvaiset voiteet, sopimattomat kosmetiikka-hygieniatuotteet) välttämistä.

Useimmat potilaat pärjäävät perusvoiteilla ja ajoittaisella mietojen kortisonivoiteiden käytöllä.

Lastenlääkärin tai ihotautilääkärin vastaanotolle on syytä hakeutua jos atooppinen ihottuma on vaikea-asteinen tai vaikeahoitoinen.

Lue lisää atooppisen ihottuman hoidosta.


Kuva on Helsingin Kaivokadulta vuodelta 1963. Tällöin Kaivokatu 8:ssa sijaitsi mm. lihakauppa Carl Knief, josta varmaan sai myös ihraa atooppisen ihottuman hoitoon. Nykyään apua ihosairauksiin ja muihinkin vaivoihin saa Pikku Huopalahdesta, jossa sijaitsee Pihlajalinnan Pikku Huopalahden toimipiste. Kuva: Grünberg Constantin, Helsingin kaupunginmuseo.

Teksti: Elisa Pesola