Yleiset testiperiaatteet

Kuntotestiä ei ole tarkoitettu sairauksien tai oireiden diagnosointiin, vaan kunto-ominaisuuksien määrittämiseen. Mikäli liikunnassa tai urheilussa koetaan esimerkiksi suorituskyvyn selittämätöntä laskua, poikkeuksellisen korkeita syketasoja, äkillistä tajunnan menetystä tai huomausta tai selviä hengitysoireita, kannattaa näissä tapauksissa ensin vasta aika liikuntalääketieteen erikoislääkärin vastaanotolle. Tällöin voidaan selvittää, onko mahdollista tehdä kuntotesti vai olisiko suotavampaa tehdä oireiden selvittämiseksi esimerkiksi kliininen kuormituskoe.

Kuntotestien kuormitusvälineenä käytetään joko juoksumattoa tai polkupyöräergometriä. Testi on mahdollista tehdä myös soutuergometrillä, mikäli testattava tuo mukanaan oman soutuergometrin. Toistaiseksi eivät sauvakävelynä tehtävät testit ole mahdollisia laboratoriossamme. Testikuormaa nostetaan pääsääntöisesti kolmen minuutin välein joko maksimikuormitukselle saakka (maksimitestit) tai noin 85 % tasolle oletetusta maksimikuormituksesta (submaksimitestit). Poikkeuksena tästä mallista ovat epäsuora submaksimaalinen 3 – 5 -portainen testi, jossa kuormien kesto on standardoitu 4 minuutiksi ja testikuormien määrä tuoksi 3 – 5 kappaleeksi, sekä soutuergometritestit, joissa kuormien kesto on 4 minuuttia.

Kuormitusmalli, eli testin lähtökuorma ja käytettävien kuormien välinen kuormannosto valitaan aina kullekin testattavalle yksilöllisesti oman suorituskykyarvion ja kuntotason perusteella. Tavoitteena on, että epäsuoraa submaksimaalista 3 – 5 -portaista testiä lukuun ottamatta testissä tulisi 7 – 11 kappaletta kuormia. Kuitenkin testattavalla on mahdollisuus esittää oma toivomus poikkeavasta kuormitusmalista, mikäli aikaisemmat testit on tehty tässä esitetystä vakiomallista poikkeavalla kuormitusmallilla.